Minä sanoisin, että Sallimus on Taon suomalainen vastine.

Taolaisuuden raamattu on Tao Te King. Sen kirjoitti mahdollisesti henkilö nimeltä Vanha Mestari eli Laotse.

Tao ei tee mitään eikä jätä mitään tekemättä, Vanha Mestari kirjoittaa.

Tämä nykäismiltä kuulostava lause ei suinkaan tarkoita, että kaikki tulisi tehdyksi ilman, että me teemme mitään. Kahvi ei varmasti ilmesty kuppiin, jos kukaan ei sitä keitä.

Värssy tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että luomakunta on koko ajan työn tohinassa vaikka sitä ei päältäpäin huomaisi.

Esimerkiksi kasvit eivät tee kasvamiseensa liittyviä suunnitelmia. Muuttolinnut eivät istu kartan ja kompassin kanssa lähtiessään lentämään.

Kasvit eivät nimittäin kasva. Niitä kasvatetaan. Linnut eivät lennä. Niitä lennätetään. Me emme elä. Meitä eletään.

Luomakuntaan on koodattu toiminta.

Näin taolaisuudessa ajatellaan.

Tietoisuustutkijat tietävät, että vain minimaalinen osa toimintaamme on tietoista. Alitajunta on se, mikä meitä enimmäkseen liikuttaa. Tämä on todella hyvä asia. Suurin osa tietoisesta toiminnastamme menee nimittäin tuloksettomaan murehtimiseen. Eli Einon kuunteluun. Epäilen vahvasti, että alitajuntamme on Tao.

Tänä viikonloppuna voisimme ottaa oppia paitsi taolaisuudesta myös hasidijuutalaisista ja viettää Sallin kanssa sapattia. Hasidithan eivät sapattina tee mitään. Sapattina ei saa edes lämmittää ruokaa, sen valmistamisesta puhumattakaan. Vessapaperin repäisykin on kielletty. En nyt menisi tällaisiin äärimmäisyyksiin, mutta ainakin yhden päivän viikosta voisi mielestäni pyhittää pelkälle olemiselle.

Ajoittainen tylsistyminen on terveellistä, sanovat aivotutkijatkin. Onko sattumaa, että nobelisteista 22,5% on juutalaisia? Ei, sanoi filosofi Martin Buber. Juutalaisten tavoissa on jotain aivoja hellivää. Kuten sapatti.

Hellikäämme mekin tänä viikonloppuna aivojamme. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun vain olemme. Saattaa olla, että saamme oivalluksia, ideoita ja ahaa-elämyksiä. Niitähän löytyy yleensä parhaiten silloin, kun niitä ei etsi.