Kaikki, jotka ovat lukeneet kirjojani, tietävät, että rakastan sanojen pohtimista. Keksin myös mielelläni uusia sanoja. Olen keksinyt esimerkiksi läsnäys-sanan korvaamaan inhoamaani mindfulness-termiä.
Tänään mietin sanaa mielipide.
Osallistuin eilen illalla minulle tuntemattomasta syystä Facebookissa keskusteluun, joka käsitteli syövän vaihtoehtoisia hoitomuotoja.
Minulle tuli tarve esittää mielipide koska sitä vartenhan sosiaalinen media on, että siellä puhutaan asioista niistä mitään tietämättä.
No, mielipiteeni oli, että vaikka ihmisillä on nykyisin paljon sairauksia, emme ole koskaan eläneet niin pitkään ja terveinä kuin nyt.
Kirjoitettuani tämän mielipiteen, tein nopean googlauksen aiheesta. Sen perusteella minun oli myönnettävä, että asia, josta olin esittänyt mielipiteen, oli liian monimutkainen, jotta siitä voisi esittää mielipiteitä.
Mielipide on hyvä sana. Mielipide on kiinnipitämistä. Voisiko sen vastakohta olla mielipäästö, eli mielestä irtipäästäminen?
Noin vuonna 1000 elänyt joogi Tilopa ohjeisti seuraajiaan näillä sanoilla:
”Ole avoin kaikelle mutta älä kiinnity mihinkään”.
Olen miettinyt tätä koko helatorstain.
Millaista elämä olisi, jos ottaisi kaiken vastaan kuin lapsi, aloittelijan mielellä eikä roikkuisi kiinni vanhoissa väljähtyneissä ajatuksissaan? Jos ottaisi kaikki mahdollisuudet vastaan?
Mielipiteet kumpuavat uskomuksista. Uskomuksia on vaikea muuttaa, koska ne ovat aivoihimme painuneita latuja. Ne ovat fysiologisesti olemassa.
Mutta tämä ei tarkoita, ettei niitä voi muuttaa.
”Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki”.
Näin runoili Aaro Hellaakoski.
Tänä viikonloppuna voisimme kokeilla, miltä umpihangessa tarpominen tuntuu.
Miltä tuntuu, kun lakkaa olemasta tiensä vanki?
Voi olla, että saattaisimme oppia jotain.