Pessimisti ei pety, sanotaan.

Ei varmaan. Mutta ei pessimisti saa paljon muutakaan aikaiseksi. Se johtuu siitä, että pessimistin aivot toimivat vajaateholla.

Optimistilla on paljon virkeämmät aivot.

Mutta antaako maailmanmeno aihetta optimismiin?  Kaikkihan menee huonosti.

Uutisten perusteella siltä todellakin näyttää. Ja jos tulevaisuutta käsitteleviin elokuviin tai tv-sarjoihin on uskominen, mitään hyvää ei ole odotettavissakaan.

En tiedä yhtään optimistista tulevaisuus-elokuvaa tai tv-sarjaa. Kaikki tuntemani ovat dystopioita. Kuten nyt YLEssä meneillään oleva Orjattaresi-sarja.

Dystopia tulee kreikankielisestä ilmauksesta ”ei hyvä paikka”. Sen vastakohta, utopia, taas tarkoittaa kirjaimellisesti ”ei mitään paikkaa”. Yleensä utopiat kuitenkin nähdään hyvinä paikkoina.

Kuvaavaa on, että utopiasta on tullut katteettoman optimismin synonyymi.

Miksi dystopiat kiehtovat meitä enemmän kuin utopiat?

Syy on varmaankin se, että olemme tottuneet ajattelemaan, ettei lopussa seiso kiitos vaan katastrofi. Vaikka maailmassa asiat ovat monessa suhteessa paremmin kuin koskaan, meihin on iskostettu ajatus, että olemme tuhon omia.

Olisiko tästä ajatuksesta syytä päästää irti?

Vai onko optimismi itsepetosta?

Mielestäni optimismi ja pessimismi ovat ennenkaikkea näkökulmia.

Emme tiedä maailmasta tarpeeksi, jotta meillä olisi perusteita pessimismiin, sanoi Wayne Dyer.

Tässä lauseessa on syvä viisaus. Kokemuksemme maailmasta perustuu tulkintaan. Emme niinkään ”näe” maailmaa kuin ajattelemme sen.

Ihmiskunnalla on edessään monia haasteita. Meillä ei ole kertakaikkiaan varaa pessimismiin. On pakko kääriä hihat ja ryhtyä rakentamaan sellaista utopiaa, jossa haluaa lastensa elävän.

Millainen on sinun utopiasi? Kirjoita siitä kuvaus ja lähetä minulle.  Ehkä kuvauksista syntyy uusi kirja! Suomalaisten utopiat. 

Nyt vaan kaikki ajattelemaan koko maailma paremmaksi!