Kuuluisassa Fransiskus Assisilaisen rukouksessa sanotaan, että antaessaan saa. Siinä sanotaan myös, että antaessaan anteeksi muille, saa itse anteeksi.
Kirjoitin muutama viikko sitten antamisen hyväätekevästä voimasta (postaus 28.4.). Kehoitin kaikkia ryhtymään ”antajaisiin.
Olen edelleen sitä mieltä, että antajaiset on hyvä asia mutta nyt haluan tehdä tarkennuksen:
Antajaiset pitäisi aina aloittaa itsestä.
Emme nimittäin voi antaa sitä, mitä meillä ei ole.
Anteeksianto on hyvä esimerkki. Emme voi antaa anteeksi muille, ellemme ole antaneet anteeksi itsellemme.
Mitä itselleen pitäisi antaa anteeksi?
Tähän vastaaminen edellyttää yhteynottoa Einoon (eli Egoon).
Einoon ei yleensä kannata olla yhteydessä ja tämä lieneekin ainoa tilanne, kun sitä voi suositella. Einon lempihuviahan on moittia/ syyttää/syyllistää/pilkata jne meitä.
Kirjoita lista asioista, joissa olet Einon mielestä epäonnistunut. Kutsu sitten Salli (eli Korkeampi Tietoisuutesi) paikalle.
Älä pyydä Sallilta anteeksi epäonnistumisiasi. Pyydä sen sijaan Sallilta anteeksi, että olet ollut Häntä kohtaan niin armoton.
Pyydä anteeksi sitä, ettet ole pitänyt Hänestä parempaa huolta. Pyydä Häneltä anteeksi, että koet epäonnistuneesi/mokanneesi/munanneesi vaikka tosiasiassa teit vain sen, mihin silloin pystyit.
Kuvittele sitten itsesi henkilöksi, jota rakastat enemmän kuin ketään. Halaa ja silitä itseäsi. Hemmottele itseäsi. Kehu itseäsi. Tarjoile itsellesi herkkuja. Vie itsesi elokuviin. Lue itsellesi hyvää kirjaa. Tee itsellesi jotain todella ihanaa.
Minä lähden nyt ostamaan itselleni uuden vaatteen, sillä keskustelen tänään klo 20:00 AlfaTV:n suorassa lähetyksessä Helsingin Luther-kirkon teologi Soili Haverisen ja filosofian jatko-opiskelija, ateisti Ilmari Hirvosen kanssa. Aiheena on Jumala.
Annan itselleni jo etukäteen anteeksi mahdollisen mokaamiseni. Kävi miten kävi niin tiedän jo nyt, että yritin tehdä parhaani.