Minulla on sinulle kysymys:
Mitä sinä ajattelet Jumalasta?
Kysyn tätä koska olen viettänyt viimeiset kaksi vuotta pohtien, mitä minä Jumalasta oikein ajattelen.
Kysymys johdatti minut suolle, johon olin upota.
Havaitsin pohtivani jotain, josta Suomessa harvoin ääneen puhutaan. J-sanakin saa monet vaivautumaan. Tulee tunne, ettei koko asiasta oikein saisi puhua. Ja jos siitä puhuu, tulee leimatuksi himouskovaiseksi.
Pohdinnoistani syntyi kirja Iso ajatus. Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus?.
Sen yksi johtopäätös on, että Jumalaa voi pohtia uskontojen ulkopuolella. Itseasiassa juuri siellä Jumalaa pitäisikin pohtia. Hän on tullut uskontojen kaappaamaksi ja joutunut vastuuseen niiden nimissä tehdyistä hirveyksistä.
Mutta eivät uskonnot ole Jumalaa luoneet. Jos Hän on, Hän on ollut aina ja tulee aina olemaankin, ennen uskontoja ja uskontojen jälkeenkin.
Olisi hienoa kuulla sinun ajatuksistasi. Puhutaanko Jumalasta liikaa vai liian vähän? Kiinnostaako Jumala enää ketään? Tarvitseeko nykyihminen Jumalaa mihinkään?