En nimittäin viihtynyt koulussa ollenkaan. Olin kateellinen koulutovereilleni, jotka sairauden varjolla saivat lomapäiviä.

Olen nyt flunssassa, joka ei vain hellitä otettaan. Mutta ei tämä totta puhuakseni hullumpaa ole. Onneksi en tiennyt nuorempana, että sairastaminen voi olla mukavaakin. Olisi harmittanut vielä enemmän.

Pelkkä makailu ja kattoon tuijottelu ja totaalinen tylsistyminen on osoittautunut hyväksi olotilaksi. Vaikka tauti väsyttää, tunnen itseni oudon levänneeksi. Oloni on suorastaan toiveikas.

Aamulla keräsin voimani ja vein koiran ulos. Siellähän kuuluu jo lintujen laulua. Kevät tulee. Terveenä tällaiset pienet yksityiskohdat tapaavat jäädä huomiotta, koska mielessä on ruuhkaa. Sairaana ajatus ei luista ja sehän on vain hyvä asia. Jää enemmän tilaa asioiden puhtaalle kokemiselle.

Laitan tähän lempirunoni Lauri Viidan Kevään. Tiedän jakaneeni sen ennenkin mutta se vain nyt sopii flunssaiseen kevään odotteluuni hyvin, sillä pääni on todellakin kuin räntäseula.

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä-
kesä tulee, ihanaa!

Hyvää pyhää!