Hyvää sielujuhlan 36. päivää!
Maanantai on kuuplaneetalle omistettu päivä. Kaikista viikonpäivistä sen maine on huonoin.
Maanantaiaamuisin ei päästä sängystä ylös, kaikki menee pieleen, väsyttää ja masentaa.
Maanantai on kamala, koska sitä edeltää sunnuntai, joka on lepopäivä. Levon jälkeen on yleisesti raskasta ryhdistäytyä ja alkaa työntekoon.
Tosiasiassa maanantai ei ole yhtään sen kamalampi kuin mikään muukaan päivä, koska sekin on vain päivä. Päivä taas on Wikipedian mukaan vuorokauden valoisin aika. Tämä saattaa tuntua ivalliselta meistä suomalaisista, joiden päivät ovat suuren osan vuotta yhtä pimeitä kuin yöt.
Viikonloppuisin tehdään kaikkea kivaa. Se on mielestäni suurta tuhlausta, koska viikonloput ovat mukavia muutenkin. Maanantai on se päivä viikosta, joka todella ansaitsisi juhlistamista. Silloin pitäisi käydä elokuvissa, syödä pizzaa, tavata ystäviä ja nauttia leivoskahvit.
Maanantaista pitäisi tehdä viikon paras päivä, jota sunnuntaisin oikein odotettaisiin.
Maanantai merkitsee uuden alkua, uusia mahdollisuuksia, kokonaista viikkoa, joka odottaa meitä korkkaamattomana kuin lempisarjamme, josta on juuri tullut uusi tuotantojakso.
Eläköön maanantai! Otetaan tästä kuunpäivästä kaikki irti. Meidänhän pitää odottaa seuraavaa kokonainen viikko.