Piirrä paperille muutamia pisteitä, mitä pienempiä, sen parempi.

Katsele sitten pisteitä paperilla.

Ne ovat murheitasi, huoliasi, toiveitasi, unelmiasi.

Niitä ympäröi suuri ja valtava Jokin.

Pisteet tuntuvat hyvin tärkeiltä, koska ne ovat kuin iniseviä hyttysiä korvamme juuressa. Ne vievät koko huomiomme. Mutta tosiasiassa niiden merkitys laajenevan maailmankaikkeuden perspektiivistä on lähes olematon.

Kun meillä on jokin huoli tai haave, elämämme alkaa kieppua sen ympärillä. Me emme enää näe, mitä ympärillämme on. Me emme enää näe maailmankaikkeuden valtavuutta. Alamme elää pientä elämää. Meistä tulee hyttysiä.

Minä olen esimerkiksi pitkään haaveillut parisuhteesta. Haaveesta tulee helposti pakkomielle. Mutta parisuhdehan on vain piste valtavuudessa. On Niin Paljon Muutakin.

Nollaaminen ja läsnääminen ovat hyviä hyttyskarkotteita. Niiden avulla pääsemme huminaan. Se on tila, jossa pisteet katoavat ja ymmärrämme olevamme samanlaisia kuin maailmankaikkeus. Laajenemme joka suuntaan.

Humistaan yhdessä.