Miksi ajaudumme ristiriitoihin toistemme kanssa?
Mietin tätä eräänä päivänä erään ikävästi päättyneen palaverin jälkeen.
Vastaus tuli (jälleen!) Ihmeiden oppikurssista. Siellä esitettiin tämä ajatus:
Me annamme toisillemme rooleja ja teemme heistä niiden vankeja. Sitten me valitamme miten kamalia he ovat.
Jäin niille sijoilleni istumaan. Tajusin toimivani juuri noin.
Ihmiset eivät ole sellaisia tai tällaisia. He ovat. Piste. Me annamme heille ne ominaisuudet, jotka heissä näemme.
Ihmeiden oppikurssissa toistetaan jatkuvasti sitä kaikkien henkisten opettajien jauhamaa asiaa, että maailma on kuten sen ajattelemme.
Jospa päästäisimme irti ajatuksistamme. Jospa vapauttaisimme toisemme niistä rooleista, joita olemme toisillemme antaneet.
Juuri siihenhän me nollaamalla ja läsnäämällä pyrimmekin.
Voisimme tänä viikonloppuna taas kokeilla sosiaalipsykologi Ellen Langerin menetelmää:
Etsiä tutuista ihmisistä viisi asiaa, joita emme ole koskaan heissä nähneet.