Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Aamumeditaatio jää väliin, taas. Alan epäillä, ettei heti heräämisen jälkeinen meditointi oikein sovi minulle. Pääsen meditoimaan vasta kymmenen maissa.

Päivä kuluu työnteossa. Pitkän Skype-palaverin jälkeen palaan kirjani käsikirjoitukseen. Minua polttelee käydä uutissivustoilla ”trumppaamassa” mutta pysyn lujana.

Viideltä lähden katsomaan äitiä Pakilaan. Minulla ei ole autoa käytössä ja menen bussilla. Samalla saan hieman liikuntaa. Löydän äidin TV-huoneesta istumasta. Hän voi hyvin. Keskustelemme niitä näitä. Ilmapiiri on rauhallinen. Juttelen erään rouvan kanssa seuraavasta kirjastani. Kerron sen käsittelevän Jumalaa. Puhutko sinä Jumalalle, rouva kysyy. Kerron josku puhuvani. Rouva ilahtuu ja ristii kätensä. Hän kertoo miehensä laulavan veteraanien kirkkokuorossa.

TV:stä tulee uutislähetys jonka päähenkilö on – Trump. Ruudulla näkyy kuva, jossa hänen kasvojensa molemmin puolin levittäytyvät kultaiset siivet. Saamme kuulla Trumpin sulkeneen rajat ”vaarallisilta” muukalaisilta. Olen kiitollinen, että Pakila-kodin asukkaat eivät ehkä aivan sisäistä mitä se tarkoittaa.

Lähden kotiin. Paluumatkalla metrossa käytän tilaisuutta hyväkseni ja meditoin Sörnäisistä Itäkeskukseen.

Illalla juon lasillisen punaviiniä ja ryhdyn katsomaan kehuttua Tahraton mieli -elokuvaa. En pääse siitä jyvälle. Lopetan katselemisen ja päätän meditoida, koska huomaan olevani tyytymätön. MInua vaanii hukka!!!!! Siitä tunteesta pitää äkkiä päästä irti!

Menen nukkumaan jo kymmeneltä ja nukun sikeästi 12 tuntia. Huh! Jokin minussa ilmeisesti vaatii nyt lepoa.

Ehkä se on hukka?