Strömsö on ainakin suomenkielisten suomalaisten mielikuvissa paikka, jossa on koko ajan ”mysigt”, kuten ruotsiksi sanotaan. Siellä on viihtyisää ja mukavaa. Purkissa on itsetehtyä omenahilloa ja pihapuussa omin käsin nikkaroitu linnunpönttö. Tuoksuu minttuteeltä ja mäntysuovalla pestyiltä räsymatoilta.

Strömsön vastakohta on paikka, jossa elämä näyttää arpisen puolensa. Siellä menee niin kuin Jakomäessä ja Kontulassa, jossa sekakäyttäjät hiippailevat töhrittyjen betoniseinien välissä. Siellä asuu ihmisiä, jotka ovat pudonneet väliin ja jotka eivät ole kuulleetkaan hillosokerista. Intiaanisokerista puhumattakaan. Siellä asuu lapsia, joilla ei ole kotiintuloaikoja. Siellä kannetaan Lidlin muovikasseissa kotiin halpaa keskiolutta ja sikanautaa.