Tänä sateisena perjantaina olen lähdössä ystäväni äidin hautajaisiin.Hän kuoli 90-vuotiaana nukkuessaan, omassa sängyssään. Hän oli ihastuttava ihminen ja olen iloinen, että sain tuntea hänet 40 vuotta.Tunnen kesäisin yleensä suurta haikeutta. Se on kuin allegoria elämästä, kukkimisen ja kuihtumisen vuorottelua.Kun katselee täyteen loistoonsa puhjennutta pioninkukkaa, tuntee samalla surua siitä, että se on siinä vain hetken.…