Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Sielun talvijuhlaan kuuluu ystävällisyyden osoittaminen muille. Ystävällisyys, kindness, on buddhalaisuudessa yksi jaloimmista ominaisuuksista. Dalai Lama on sanonut ystävällisyyden olevan hänen uskontonsa.

Myötätunto on tärkeä osa ystävällisyyttä. Mutta on siinä muutakin. Siinä on toisen ihmisen näkemistä ja kuuntelemista ja huomioonottamista. Ystävällisyys ei kuitenkaan edellytä toisen ihmisen murheisiin uppoutumista. Tätä on vaikeaa muistaa, kun lähellä on vaikeuksissa olevia ihmisiä. On vaikeaa pitää kiinni omista rajoistaan. Mutta jollei pidä, saattaa kadota itseltään. Saattaa myös väsyä.

Tiedän tämän, koska olen kokenut sen useasti.

Tämä lauantai on mennyt ohi huomaamatta. Meditoin 40 minuuttia iltapäivällä. Olen istunut käsikirjoitukseni vieressä, saamatta juuri mitään aikaiseksi. Se vähän harmittaa. Kävin kaupassa. Vein roskat lajitteluasemalle. Leivoin Runebergin torttuja. Katsoin elokuvan.

Nyt istun kynttilänvalossa ja yritän saada tilaa itseni ja vaikeissa tilanteissa olevien lähimmäisteni välille. Heidän elämänsä on heidän elämänsä ja minun elämäni on minun. Olen heidän palveluksessaan mutta olen myös koko maailmankaikkeuden palveluksessa ja sinne kuulun minäkin.

Mitä suurinta ystävälliisyyttä on katsoa toista silmiin, hymyillä ja antaa hänen ymmärtää, että vaikka hänet näenkin, minun on välillä suljettava silmäni ja oltava hetki itseni kanssa.

Hyvää yötä.