Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Pidän Facebook live-session klo 12. Puhun ystävällisyydestä, myötätunnosta ja siitä, miten sekä ilo että suru saattavat jakaessa kasvaa. Meditoimme yhdessä Mari Rauhalan Rakastavan ystävällisyyden meditaation. Tuntuu mukavalta meditoida muiden kanssa.

Lähden viemään äitiä dementiakodista takaisin Lauttasaareen palvelutaloon. Hän ei ole palaamisesta ihastunut. Hänen muistisairautensa on vaiheessa, jossa hän ei muista paikkoja. Lauttasaari, jossa hän on asunut viimeiset vuodet, on hänelle tuntematon. Hän ajattetee sen olevan taas uusi paikka, jonne häntä siirretään.

Miksi en saa olla rauhassa? Miksi sinä teet tämän minulle? Minä varmasti kuolen tähän. Tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi enää joutua muuttamaan!

Nåihin kysymyksiin vastaan uudestaan ja uudestaan samalla kun navigoin kännykkä kädessäni Pakilasta Lauttasaareen. Ajan muutaman kerran ohi liittymien ja kierrän samaa kehätietä uudelleen ja uudelleen.

Lopulta pääsemme Lauttasaareen. Huoneeseensa päästyään äiti katselee tyytyväisenä ympärilleen.

No tämähän onkin mukava paikka! Niin kauniit huonekalutkin. 

Jätän äidin runebergintorttukahville ja lähden tapaamaan erästä ystävääni kaupungille. Kello on neljä ja olen nälissäni. Menemme syömään ja juomme kuohuviiniä hänen kihlauksensa kunniaksi.

Iltameditaatio jää väliin. Menen nukkumaan yhdeltätoista ja toivon, että äiti pärjäisi huoneessaan yön yksin. Siellä ei ole yöhoitajia ja jos jotain sattuu, äiti on yksin. Hän ei osaa painaa ranteessaan olevaa hälytysnappia. Jos hän kaatuu, kukaan ei tule apuun. Ajatus on kauhea mutta torjun sen mielestäni. Jätän hänet Herran huomaan.

Eräs ystäväni tekstaa minulle Lauri Viidan runon, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Se on hyvin lohdullinen runo minunlaiselleni myöhäisheränneelle kirjoittajalle, jota vaivaa jatkuva riittämättömyyden tunne.