Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Päivä hurahti ohi käsikirjoitukseni parissa. Iltapäivällä kello kahden maissa suunnittelen taas uutta työpajaa kollegani kanssa Skype-kokouksessa. Siihen hurahtaa kaksi tuntia. Sen jälkeen meditoin 30 minuuttia.

Kuudelta lähden katsomaan äitiä Lauttasaareen. Hän on ollut melko sekaisin ja soittelee minulle yhtenään. Hän ei ymmärrä missä hän on eikä sitä, miksi hän on siellä missä on. Hän haluaa ”kotiin” mutta ei osaa sanoa missä se on.

Mieleeni tulee hengellinen laulu, jossa lauletaan ”minä tahtoisin, isä, jo kotiin/ isä minua väsyttää...”

Ehkä ihmisen sydämessä on kaipuu kotiin ja se pysyy siellä silloinkin, kun kognitiiviset kykymme ja muistimme ovat kadonneet. Koti ei ehkä ole paikka vaan olotila, tunne siitä, että on perillä, turvassa ja kaikki on hyvin.

Raamatussa puhutaan taivasten valtakunnasta, joka Jeesuksen mukaan ei ole mikään paikka vaan se on ”tässä, meidän keskellämme”. Eckhart Tolle kutsuu tätä puhtaaksi läsnäoloksi. Paradise is presence.

Muistisairaan on vaikeaa päästä puhtaan läsnäolon tilaan, sillä hänen aivonsa ovat jatkuvassa hälytystilassa. Hän ei tunne ympäristöään ja pelkää. Se on kauhea ajatus.

Mutta se, mikä ei muistisairaan mielestä katoa jälkiä jättämättä, on rakkaus.

Elokuva Still Alice, jossa seurataan varhain Alzheimerin tautiin sairastuneen viisikymppisen kielitieteilijän polkua tiedenaisesta dementikoksi, päättyy sydäntäsärkevään mutta myös mieltälämmittävään kohtaukseen. Alicen tytär lukee tälle runoa ja kysyy sitten äidiltään, joka ei enää tunne häntä, mistä runossa on oikein kysymys. Alice katsoo tytärtään silmiin ja vastaa:

Rakkaudesta.

Rakkaus on siis viimeisin kotimme. Se on Jumalan valtakunta ja koti, jonne kaipaamme. Se löytyy silloin, kun kaksi ihmistä kohtaa ja viettää hetken yhdessä, ilman kiirettä ja tarvetta lähteä muualle.

Matkakirjailija Pico Iyar on sanonut, että paratiisi on paikka, josta ei halua lähteä minnekään.  Ja sellainen paikkahan rakkaus nimenomaan on.