Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan.

Meditoin noin tunnin eli lähes koko lentomatkan Helsingistä Rovaniemelle.  Se oli tervetullut rauhoittumishetki kaiken hässäkän keskellä.

Lentokoneessa mennään pilvien päällä, lähellä taivasta. Siellä on aina kirkasta ja kaunista ja selkeää – aivan kuin meidän kunkin omassa sielussa.

Pilvet ovat pelkkää vesihöyryä vaikka ne näyttävät kiinteiltä ja todellisilta. Aivan samoin on ajatustemme laita. Niitäkään ei oikeastaan ole olemassa. Ne ovat illuusioita, pelkkiä kuvitelmia. Me pidämme niistä kiinni, koska olemme evoluutiomme aikana oppineet luottamaan ajatuksiimme.

Kykymme muodostaa yksittäisistä havainnoistamme tulkintoja ja niistä kokonaisia tarinoita, on ollut tärkeä hengissäsäilymisemme kannalta.

Ajatukset ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Jos me annamme ajattelevan mielemme eli Egomme ottaa ohjat, ajaudumme sisäiseen kaaokseen. Emme kykene erottamaan todellisuutta ajatustemme sumuverhosta ja pilvipeitteestä. Emme näe enää kirkasta taivastamme, joka on ajatussumumme yläpuolella.

Mutta lentokoneessa pilvien päällä, taivaan kirkkaudessa tämä on helppo muistaa. Siellä pääsee helposti tilaan, jossa liitelee mielensä oikkujen yläpuolella. Ja jos siellä viettää tarpeeksi aikaa, se tila saattaa jäädä päälle lasketumisen jälkeenkin. Sinne voi halutessaan myös aina palata. Tarvitsee vain nostaa katse taivaalle, ja muistuttaa itseään siitä vanhasta viisaudesta, jonka buddhalainen opettaja Pema Chodron on muotoillut näin:

Sinä olet taivas. Kaikki muu on vain säätä.