Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Herään seitsemältä ja meditoin 20 minuuttia.

Lähden palaveriin Kaivopuistoon, kahvila Ursulaan. Suunnittelemme yhteistyökumppanini kanssa uutta palvelua, joka helpottaisi ihmisten arkea ja auttaisi heitä elämänhallinnassa.  Innostumme molemmat projektista. Palaverin aikana tulee aivan selväksi, että yhteistyössä on voimaa. Sen sijaan, että kilpaisimme toistemme kanssa, meidän pitäisi yhdistää voimamme ja katsoa samaan suuntaan.

Juuri nykyisessä maailmantilanteessa tämä on erityisen tärkeää. Mehän elämme maailmassa, joka on kahtiajakautunut hyvin monessa mielessä. Osa meistä elää käsittämättömässä vauraudessa, osa taas suuressa köyhyydessä. Osa meistä juhlii maailman monimuotoisuutta, osa taas pelkää tuntematonta.

Loppupäivä hurahtaa ohitse nopeasti. Suunnittelen sisältöä työpajaan, jonka ehkä järjestämme kesällä Lapissa. Bloggaan. Saan hyviä uutisia eräästä projektista, jossa olen mukana. Olen mukana monessa projektissa enkä aina tiedä, onko se hyvä asia.

Illalla katselen dokumenttia yksinkertaisesta elämästä. Se saa minut miettimään valintojamme.

Eilen tapasin naisen joka kärsii vakavasta työuupumuksesta. Hänelle on kuitenkin tärkeää omistaa asunto ja hieno auto sekä matkustella ja shoppailla. Kuinka paljon olemme valmiita uhraamaan elintasomme eteen? Entä jos tyytyisimme vähempään? Mikä oikeastaan on tärkeää: auto ja asunto vai mielenrauha?

Tutkimukset osoittavat kiistatta, että kuluttaminen ei tee onnelliseksi. Sosiologi Pierre Bourdieu osoitti 80-luvulla, kulutusjuhlien ollessa kiihkeimmillään, että meidän vimmamme korvata ihmissuhteet tavaralla ei johda mihinkään hyvään. Miksi sitten yhä haalimme tavaraa sen sijaan, että viettäisimme aikaa toistemme kanssa?

Siksi, että elämämme on niin stressaavaa. Saamme uusien kenkien ostamisesta välitöntä mielihyvää – joka kuitenkin pian katoaa. Olemme kierteessä.

Mutta sen voi katkaista.

Lähden lenkille vasta puoli kymmeneltä. Iltameditointi jää myöhäiseksi. Teen sen silti. Haluan päästä yhteyteen sisäisen viisauteni kanssa, sen joka ei ymmärrä uusien kenkien arvoa mutta arvostaa todella paljon aikaa, jonka vietän muiden lajitovereideni kanssa jotta ymmärtäisin, mitä he pelkäävät ja mitä he rakastavat.