Onko sinulle koskaan käynyt niin, että elettyäsi jonkin aikaa askeettista, suorastaan spartalaista elämää (harrastanut säännöllisesti liikuntaa, syönyt pelkkiä vihreitä papuja ja juonut litratolkulla vihreää teetä) olet haksahtanut hieman sivuraiteille ja syönyt esimerkiksi jonkun törkeän kinkku-ananas-valkosipulipitsan extra-valkosipulimajoneesilla, juonut päälle tuopin olutta ja, sen sijaan että olisit alkanut voida huonosti, oletkin alkanut voida aivan mahtavan hyvin.
Minulle on!
Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Roskaruoka ja alkoholihan ovat vastuussa siitä Länsimaiden tuhosta, jonne kaikesta päättäen olemme vatsa edellä marssimassa.
Vai ovatko?
Entäpä jos Länsimaat ovat tuhoutumassa siihen jatkuvaan itseruoskintaan, josta on tullut osa kulttuuriamme.
Mehän teemme jatkuvasti kaiken väärin!
Emme liiku tarpeeksi, syö riittävästi vihanneksia, hedelmiä, vitamiineja, nukumme liian vähän, istumme liikaa tietokoneella jne jne jne. Me emme kerta kaikkiaan toimi niin kuin pitäisi. Aina jotain liikaa ja liian vähän.
Minä väitän, että huonoista elämäntavoista kaikkein huonoin on se jatkuva huonouden ja riittämättömyyden tunne, jonka kanssa jatkuvasti kärvistelemme. Se johtaa stressiin ja STRESSI on vaarallisin kaikista nautintoaineista!
Nollauksessa me kehotamme ihmisiä armahtamaan itsensä. Olet aivan OK vaikka olisitkin hieman ylipainoinen ja vaikka kuntosalikortti olisi taas tälläkin kaudella jäänyt käyttämättä ja vaikka kolesteroliarvot olisivat liian korkeat ja whatever.
Hei siellä – epäonnistuja: sinua rakastetaan ja sinut hyväksytään JUURI SELLAISENA KUIN OLET!
Joe Vitale on amerikkalainen best seller-kirjailija joka on kirjoittanut kirjan havaijilasesta psykologista, Tri Ihaleakala Hew Lenistä.
Tri Hew Len oli oppinut omaperäisen perinneparantamismenetelmän eräältä havailaiselta parantajalta, josta kerron lisää myöhemmin. Kirjassaan Vitale kertoo etsineensä kerran ruokapaikkaa Hew Lenin kanssa. He eivät löytäneet muuta kuin hampurilaisravintolan. Joe Vitale itse oli kamppaillut ylipainon kanssa nuoruudestaan lähtien ja koki siksi hampurilaisen huonoksi vaihtoehdoksi. Noitatohtori, joka oli hyvin hoikka, ei ollut asiasta moksiskaan. Hän tilasi isoimman kerroshampurilaisen, ranskalaiset ja kokiksen ja söi ne tyytyväisenä.
Kun Vitale kysyi, miten Tri Hew Len saattoi syödä moista roskaa ilman pelkoa lihomisesta, tohtori hymyili ja sanoi, ettei hän ajattele asioita siitä näkökulmasta. Aina ennen syömään ryhtymistään hän kiitti ruokaansa, tässä tapauksessa hampurilaista, siitä että se ravitsi häntä ja oli tarjolla juuri kun tarvis oli. Hän ilmaisi ruoalle kiitollisuutensa. Hän söi mitä hänelle tarjottiin eikä miettinyt asiaa sen enempää.
Mielestäni tässä tarinassa on pätevä opetus.
Se mikä lihottaa ja sairastuttaa meitä ei ilmeisesti ole ruoka vaan miten siihen suhtaudumme. Jos ahmimme roskaruokaa salaa, häpeillen ja noloina, niin elimistömme on stressihormonien vallassa. Ruoansulatus toimii huonosti. Elimistö tuottaa kortisolia ja muita stressihormoneja. Jos sen sijaan nautimme täysin rinnoin joka suupalasta ja olemme siitä vielä kiitollisia, elimistömme ilmeisesti pystyy junailemaan epäterveellistenkin aineiden kanssa.
Eli anna itsellesi armoa. Ryhdy meditoimaan niin se käy helpommin! Sohvaperunakin pystyy istumaan 20 minuuttia sohvalla, silmät kiinni ja rauhallisesti hengittäen.
Ja tiedätkö miten siinä käy?
Kun alat voida henkisesti paremmin, ylimääräinen ruoka menettää kiinnostavuutensa koska sinun ei tarvitse hakea tyydytystä muualta kuin omasta sisimmästäsi. Vähitellen ja ilman kamppailua alat elää ns. terveellisesti.
Aivan huomaamattasi!
Ja sitten voi käydä niinkin, että vaikka sen satunnaisen törkeän pizzan ja oluen jälkeen olosi onkin ihan hyvä, huomaat, ettei mielesi enää jatkuvasti askartele naapurin pizzapaikan ruokalistalla vaan saat iloa aivan muista asioista.
Elämä ei ole mikään terveellisen elämän tositeevee -show. Olemme täällä elääksemme mahdollisimman hyvän ja onnellisen elämän.
Usko pois!