Saattaa kuulostaa hieman mahtipontiselta, mutta olen viimeaikoina oivaltanut jotain olennaista Maailmankaikkeuden toiminnasta.

Olen oivaltanut jotain, jonka olen aina kyllä tiennyt. Olen muistaakseni jopa blogannut aiheesta.

Nimittäin, että asiat menevät paremmin kun niiden kulkua ei yritä ohjailla.

Valaisen tätä esimerkillä:

Anni on perustanut kahvilan, koska hän rakastaa rinkilöiden leipomista.

Rinkilöitä leipoessaan hän on flowssa, virtauksessa, ja työ sujuu kuin leikiten. Hän perusti kahvilan, koska hän leipoi rinkilöitä aivan liikaa omaan kulutukseen. Kahvilassa pitää olla myös muuta myytävää kuin rinkilöitä, Anni tuli ajatelleeksi kerran. Niinpä hän alkoi leipoa myös karjalanpiirakoita, kuultuaan, että niillä on yleensä hyvä menekki ja erinomainen myyntikate, koska raaka-aineet ovat edulliset.

Anni ryhtyi leipomaan karjalanpiirakoita mutta havaitsi hetken päästä inhoavansa koko hommaa. Taikina oli tahmeaa, se tarttui pöytään, puuro kiehui yli ja kaulitseminen oli ikävää puuhaa.

Tunnollisena ihmisenä Anni kuitenkin jatkoi karjalanpiirakoiden leipomista vaikka se oli kamalaa. Hän oli investoinut hyvään pulikkaan ja mainostanut piirakoita niin laajalti, ettei katsonut enää voivansa perääntyä.

Kului muutama kuukausi ja Anni oli kriisissä. Hän oli lopen uupunut piirakkasulkeisiinsa. Mikä kauheinta, ilo oli kadonnut myös rinkeleiden leipomisesta. Eräänä päivänä Anni katseli leivonnaisiaan ja tunsi pelkkää väsymystä. Hän alkoi inhota leipomista ylipäänsä. Miksi ryhdyinkään koko kahvilan pitoon, Anni synkkänä pohti. Hän tunsi itsensä typeräksi. Mitä järkeä on tuhlata elämäänsä leipomiseen? Maailmassa oli paljon parempia leipureita kuin hän. Hän oli pelkkä harrastelija.

Mikä hänessä oli vikana? Mitä hän oikein oli itsestään kuvitellut? Kuka hän luuli olevansa?

Annin veli heitti vettä myllyyn. Leivonta-alalla on kova kilpailu, veli sanoi. Harva siellä selviää. Lopeta ajoissa!

Anni hautasi päänsä käsiinsä. Kaikki oli lopussa. Mistään ei tullut mitään. Hän oli epäonnistunut.

Anni meni kotiin ja laittoi villasukat jalkaan. Sitten hän ryhtyi surffaamaan netissä. Ehkä hän löytäisi sieltä työpaikan?

Koska Annilla oli tapana surffailla nimenomaan leivontablogeissa ja –sivustoilla, hänen silmiinsä osui uusi rinkeliresepti. Se oli maustettu kardemummalla ja se oli kokonaan gluteeniton!

Anni tunsi poskiensa kuumottavan. Tätä oli kokeiltava! Hän riensi keittiöönsä ja alkoi leipoa. Hän leipoi koko yön. Tuloksena oli monta laatikollista gluteenittomia kardemummarinkeleitä.

Rinkeliyön jälkeen Anni päätti keskittyä rinkeleihin ja unohtaa karjalanpiirakat. Hän ryhtyi kokeilemaan eri reseptejä. Kahvila menestyi.

Sitten eräänä päivänä Anni löysi keittiöstään hellan väliin pudonneen piirakkapulikan. Paljonkaan asiaa ajattelematta hän etsi ruisjauhopussin, ryhtyi keittämään riisipuuroa ja alkoi pulikoida piirakoita.

Työ sujui nyt kuin leikiten. Tuloksena oli erittäin onnistuneita karjalanpiirakoita, jotka herättivät suurta suosiota kahvilassa. Itse asiassa niitä alettiin kysyä enemmän kuin rinkeleitä.

Tarinan opetus on tämä:

Tee aina sitä, mitä rakastat, niin kaikki muukin elämässäsi onnistuu.

Jos jokin asia ei onnistu, niin kannattaa antaa sen olla. Ei ole viisasta alkaa vaalia mitään ”ei ikinä” –ajatuksia, sillä ehdottomuudesta ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Elämästä ei kannata sulkea pois asioita vaan pitää kaikki portit avoimina.

Tärkeintä on pyrkiä flow-tilaan niin usein ja aina kun se on mahdollista. Flow on luova pyörre, virtaus, joka vetää puoleensa hyviä asioita.

Monelle meistä flow-virtaukseen pääseminen tuntuu toivottomalta. Useimmat meistä eivät tiedä, mitä he todella haluaisivat. En minäkään tiennyt. Vasta ryhdyttyäni säännöllisesti meditoimaan, sain päässäni olleen sumun hälvenemään. Huomasin, että se, mitä olin aina halunnut tehdä oli kuin nenä päässäni. Liian lähellä jotta olisin sen huomannut.

Maailmankaikkeus on mysteeri emmekä koskaan päässe sen salaisuuksista perille. Elämä sen sijaan on yksinkertainen asia. Me vain teemme siitä monimutkaisen. Virtauksessa ollessamme kaikki toisaalta on yksinkertaista koska virtaus vie mukanaan. Tie tamman opettaa, kuten sanotaan.

Mutta virtauksen ulkopuolella kaikki yleensä tökkii.

Virtaukseen pääsee vähitellen, alkamalla tunnustella sitä, mikä tuottaa itselle aitoa iloa. On ehdottomasti mentävä ilo edellä ja lakattava pohtimasta sitä, mitä kaikesta seuraa ja mihin kaikki johtaa. Sellaiset ajatukset vievät heti ulos virtauksesta ja seurauksena on hämmennys ja turhaannus.

Buddha puhuu sydämen ilahduttamisesta. Juuri siihen meidän olisi paneuduttava.

Hakeudu tänään hiljaisuuteen ja esitä kysymys: Mikä minun sydäntäni ilahduttaa?

Älä odota saavasi heti vastauksia. Anna kysymyksen leijua vapaasti. Vastaus tulee kyllä, juuri silloin ja sellaisena kuin tarkoitus on. Sitä odotellessasi älä hötkyile. Pysy tässä hetkessä. Keskity täysillä jokaiseen asiaan mutta jos jokin asia siitä huolimatta tökkii, voi olla hyvä ajatus jättää se hiukan huilaamaan ja tehdä jotain muuta. Sellaista, joka ilahduttaa sydäntä.