Kuuntelin pääsiäispyhinä suosikkielämäntaitovalmentajani Martha Beckin haastattelua. Hän puhui siinä ”megakriiseistä”, joita nyt on menossa sekä globaalilla että enenevässä määrin yksilöiden tasolla. Maailmassa on käynnissä kummallinen uskonsota, joka ilmenee holtittomana terrorismina. Materialistinen elämäntapamme on tullut tiensä päähän. Luonto ei enää kestä sitä, että haemme tarkoitusta elämäämme hankkimalla tavaraa, jota emme tarvitse ja joka sitten päätyy hyvässä tapauksessa kaatopaikoille maatäytteeksi ja huonossa tapauksessa mikromuoviksi merten pohjaan. Sitä ennen tämän turhan tavaran valmistaminen on vaatinut paljon luonnonvaroja ja orjatyövoimaa. Mikä pahinta, tavara ei ole vain turhaa, sen haaliminen tekee meidät onnettomiksi.

Lyhyesti sanottuna: pakkomielteemme olla onnettomia tuhoaa maailman.

Miksi valitsemme onnettomuuden onnellisuuden sijaan? Miksi lähdemme ruuhkaiseen ostoskeskukseen tai katsomme TV:stä ohjelmia, joista tulee huono olo, vaikka tiedämme, että luonnossa käveleminen tai meditointi tai lähimmäisistä huolehtiminen tekisi meidät paljon onnellisemmaksi?

Oman elämänkokemukseni perusteella uskallan tehdä tämän johtopäätöksen: ihminen pelkää kaikkein eniten sitä, mitä hän eniten halajaa. Koska kaikkein eniten halajamme onnea, se on se mitä myös eniten välttelemme.

Miksi me niin teemme?

Siksi, että emme kuule omaa ääntämme tässä meluisassa maailmassa. Me emme enää tiedä, miltä onnellisuus tuntuu. Se ei tunnu euforialta tai ekstaasilta. Nekin ovat mukavia tunteita mutta kukaan ei jaksaisi elää euforiassa koko elämäänsä. Martha Beck sanoo samassa haastattelussa, että oikeat asiat tuntuvat kehossamme syvän rauhan tunteena. Buddhalaisuudessa puhutaan tyyneydestä, joka on se tunne, jonka nirvanaan päässyt ihminen lopulta tavoittaa. Tyyneys on viimeinen vaihe buddhalaisuuden 8-vaiheisella tiellä kohti valaistumista.

Katselin vastikään Youtubesta Johnson-kylpyvaahtomainosta, jossa vauva köllii vaahtokylvyssä äidin hieroessa lempeästi hänen kehoaan. Vauva on täydessä nirvanassa. Sen kasvoilta välittyy juuri sellainen tyyni autuus, englanniksi bliss, josta myös Buddha tunnetaan.

Videota on katsottu yli kaksi miljoonaa kertaa, jonka vuoksi se päätyi myös uutiseksi erääseen amerikkalaiseen TV-lähetykseen. Aivojemme peilisolujen ansiosta kykenemme eläytymään ltoisten ihmisten tunteisiin. Minua eikä varmaan muitakaan katsojia juuri kiinnostanut mitä mainoksessa mainostettiin. Minua kiinnosti se autuus, jonka vallassa vauva oli.

Selvää on, että mikään tavara eikä edes tietty shampoo-merkki tee ketään autuaaksi. Vauvallehan olisi varmaankin ollut sama vaikka häntä olisi hierottu mäntysuovalla. Milloin viimeksi sinä olet kokenut autuutta? Mikä sen aiheutti? Missä tilanteessa olet kokenut täydellistä rauhaa ja kaiken tasapainoa?

Matkakirjailija Pico Iyar on sanonut, että paratiisi on paikka, jossa ollessaan ei halua olla missään muualla. Oletko sinä ollut siellä?

Voi tietysti kysyä, voiko nykymaailmassa ikinä löytää autuuden tilaa. Sen tavoitteleminen saattaa kuulostaa suorastaan itsekkäältä. Mehän olemme tietoisia siitä, miten paljon kärsimystä maailmassa on. Mutta maailmankaikkeus on ihmeellinen. Se on suunniteltu niin, että ihminen pääsee autuuteen parhaiten kiinni lähimmäisiään kohtaan tuntemansa rakkauden, myötätunnon, kautta. Buddhan nirvana ei suinkaan tarkoita itseensä käpertymistä vaan myötätuntoa itseä ja koko luomakuntaa kohtaan. Myötätunto on buddhalaisuuden hyveistä suurin.

Mitä myötätunto oikeastaan on? Mikä on sen ytimessä?

Entisellä nunnalla ja nykyisellä kirjailijalla Karen Armstrongilla on tähän vastaus. Sen muotoili ensimmäisen kerran kiinalainen Kungfutse noin 500 vuotta ennen kuin Jeesus otti sen esille Vuorisaarnassaan. Se tunnetaan Kultaisena periaatteena:

Älkää tehkö muille sitä, mitä ette halua heidän tekevän teille.

Kultainen periaate löytyy kaikkien merkittävimpien uskontojen ja moraalifilosofioiden ytimestä.

Karen Armstrong on käynnistänyt projektin jonka nimi on Charter of Compassion. Sen voisi kääntää suomeksi Myötätunnon Peruskirjaksi. Projektin tarkoitus on saattaa koko ihmiskunta yhteen edistämään tätä asiaa, joka saattaa hyvinkin olla viimeinen oljenkortemme ja ainoa mahdollisuutemme selvitä globaalista megakriisistämme.

Moni viisas on viime aikoina tuonut esille sen vanhan Laotsen viisauden, että maailmanrauha alkaa yksilön sisäisestä rauhasta. Sisäinen rauha, autuus, edellyttää myötätuntoa muita kohtaan, omaa itseä unohtamatta. Se edellyttää sitä, että asetamme maailman keskipisteeseen paitsi itsemme, myös kaikki muut ja ymmärrämme olevamme aivan kirjaimellisesti samassa veneessä joka ikisen ihmisen kanssa.

Eikö olisi ihanaa jos jokainen maailman ihminen voisi tuntea samanlaista autuutta kuin shampoomainoksen vauva? Siitä syntyisi huikea autuuden energiakenttä. Autuuden vallassa ihmiskunta tekisi aivan toisenlaisia päätöksiä kuin se nyt enimmäkseen tekee.

Olisiko nyt oikea aika ottaa askel kohti planeettamme autuutta? Sen voisi aloittaa vaikka vaahtokylvystä, joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Tärkeintä on antaa autuudelle mahdollisuus ja sen jälkeen seurata sitä minne ikinä se viekin.

Karen Armstrongin projektista löytyy lyhyt suomennos täältä: