Yksi elämän omituisuuksista on, että käytämme niin paljon aikaa murehtimalla asiaa, joka on lähes täysin yhdentekevä:

Mitä muut meistä ajattelevat.

Ensinnäkin: sillä, mitä muut meistä ajattelevat on harvoin, jos koskaan, mitään todellista vaikutusta elämäämme. Sillä on merkitystä vain, jos syyllistymme johonkin kauhistuttavaan rikokseen mutta silloinkin tekemämme rikos ja sen seuraukset ovat paljon merkittävimpiä seikkoja kuin se, mitä muut siitä ajattelevat.

Toiseksi: Muut eivät yleensä ajattele meistä juuri mitään ja jos ajattelevatkin, niin he ajattelevat meitä vain hetken kunnes he alkavat ajatella joitain muuta. Esimerkiksi sitä, mitä muut heistä ajattelevat.

Me ihmiset ajattelemme usein mainettamme paljon enemmän kuin elämäämme.

Mikä maine on?

Wikipedian mukaan maine on:

“yleisön yleinen mielipide ihmisestä, yhteisöstä tai yrityksestä. Maineeseen liittyy kohteestaan aina jonkinlainen arviointi, joka voi olla hyvä tai huono ja joka erottaa kohteen toisesta vastaavasta.”

Olen tehnyt seuraavan havainnon: maineella on merkitystä vain liiketoiminnassa. Ihmiset eivät ymmärrettävästi halua asiakkaiksi firmoihin, joilla on huono maine. Ihmisten suhteen taas maine on melko merkityksetön seikka.

Minuun otti yhteyttä hiljattain henkilö, joka on joutunut työpaikallaan kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaja on tunnettu henkilö, joka kuulemma kiusaa kaikkia alaisiaan. Hänellä on siis selvästi huono maine. Siitä huolimatta hän on menestynyt ja edennyt urallaan. Meistä monet varmaankin tuntevat vastaavia tapauksia. Huono maine ei selvästikään estä yksilöitä menestymästä. Mutta kuten pian huomaamme, tällainen menestys on vain harhaa.

Maine on toisten ihmisten mielipide ja se on myös mielikuva. Se on siis eräänlainen kangastus. Mehän emme koskaan voi tietää, mitä toisten päässä liikkuu. Jos ryhdymme tavoittelemaan itsellemme hyvää mainetta, on suuri mahdollisuus, että se jää tavoittamatta.

Meidät on opetettu ajattelemaan, että hyvä maine edellyttää nuhteetonta, nöyrää ja kunniallista elämää. Hyvämaineinen ihminen uurastaa hiljaisena ja itsestään meteliä pitämättä hautaan asti. Tästä hän saa palkinnokseen kauniin muistokirjoituksen ja puheen hautajaisissa, jossa hänen hyvämaineista elämäänsä kiitetään esimerkilliseksi.

Hyvämaineisen elämä ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Hyvämaineinen ihminen ei myöskään kuulosta kovin hauskalta seuralta. Ihminen, joka asettaa maineensa toimintaansa ohjaavaksi tekijäksi, on auttamatta jotenkin – tylsä.

En myöskään usko, että yksikään innovaatio on syntynyt maailmaan tilanteessa, jossa hyvää mainetta on pidetty tärkeimpänä tavoitteena. Intohimo on paljon parempi menestyksen veturi. Kun etenee intohimon ohjaamana, tulee ottaneeksi riskejä. Joskus käy niin, että maine kärsii. Ihmiset saattavat kauhistua. Miten se uskalsi? Miksi se noin teki? Eikö se nyt yhtään ajattele, mitä tuosta voisi seurata?

Jos laskuvarjohyppääjä ryhtyisi hyppyhetkellään miettimään kaikkea sitä, mitä hypystä saattaa seurata ja mitä muut siitä ajattelevat, hän ei hyppäisi. Se voisi tietysti olla viisastakin. Mutta silloin hän jäisi paitsi sitä huikeaa kokemusta, joka hyppääminen ilmeisesti on.

Mainetta paljon käyttökelpoisempi tavoite on rohkeus. Rohkeus on heittäytymistä. Rohkeus on sitä, että tekee asioita pysähtymättä kuvittelemaan, mitä muut siitä ajattelevat. Maineen pohtiminen nimittäin johtaa auttamatta spekuloimiseen. Me emme koskaan voi täysin tietää, mitä muut meistä ajattelevat.

Kokemukseni on, että rohkean maineen saa melko helposti. Esimerkiksi siten, että myöntää julkisesti olevansa heikko. Epäonnistumisen myöntämistä pidetään myös hyvin rohkeana. Tällaisella rohkeudella on toinenkin nimi: rehellisyys.

Vaikuttaa siltä, että rehellisyys, ei maine, todellakin maan perii. Kun ihminen on rehellisesti sitä mitä on, eikä peittele elämänsä karikoita, muut ihmiset alkavat tuntea häneen vetoa. Tällaisella ihmisellä on hyvät mahdollisuudet menestyä. Itse asiassa näin juuri käykin. Seth Godin on yksi menestyneimpiä Internet-yrittäjiä ja monimiljonääri. En ole koskaan kuullut hänen aloittavan yhtään haastatteluaan kertomatta montako konkurssia hän on tehnyt ja kuinka monesti hän on totaalisesti epäonnistunut. En ole myöskään kuullut hänen juuri puhuvan maineestaan. Sama pätee kaikkiin esikuviini. He ovat hyvin rehellisiä ja myös hyvin menestyneitä ihmisiä.

Totuutta ei kannata peitellä sillä se tulee ilmi aina ja ennen pitkää. Jos sitä yrittää peitellä, se tulee esiin entistä isompana ja rumempana. Miten käy poliitikkojen, jotka yrittävät peitellä naisseikkailuitaan?

Se, ettei ole huolissaan maineestaan ja siitä mielikuvasta, joka muilla meistä on, ei tietenkään tarkoita, ettei välittäisi muista ihmisistä. Jos rehellisyys on yksi menestyksen peruskivistä niin myötätunto on toinen. Menestys, joka perustuu toisten kiusaamiseen ja hyväksikäyttöön on harhaa. Voi hetken näyttää siltä, että kiusaaja menestyy, mutta tosiasiassa hän kärsii. Hän kärsii enemmän kuin kiusaamansa henkilöt vaikka siltä ei aina näyttäisikään. Kiusaaja tarvitsee siksi meidän vahvempien myötätuntoa.

Myötätuntoinen ihminen menestyy, koska hän ymmärtää, mitä toiset todella tarvitsevat ja mikä heitä ilahduttaa. Tämä on hyvä lähtökohta esimerkiksi liikeyritykselle. Hän menestyy myös siksi, että hän on jo saavuttanut sen, mitä esimerkiksi kiusaaja epätoivoisesti tavoittelee: onnellisuuden. Onnellinen ihminen menestyy. Tämä ei ole huuhaata vaan tieteen vahvistama fakta.

On parempi nauraa Ladassa kuin itkeä Ferrarissa. Ja aikanaan Ladassa naurettuaan saattaa lopulta päästä nauramaan Ferrariinkiin. Tai ainakin Lamborghiniin.

Maine on siis kaikesta päätellen yhtä turha sana kuin ylpeys,  josta taannoin bloggasin. Se blogi löytyy täältä. Poista se tänään sanavarastostasi. Keskity sen sijaan olemaan rohkea ja myötätuntoinen. Se on hyvin helppoa. On nimittäin todella helppoa olla se, joka on. Rohkeus ja myötätunto ovat syntymälahjojamme. Ihmiskunta ei olisi selvinnyt tänne asti ilman näitä ominaisuuksia. Toisiamme kiusaamalla lajinkehityksemme olisi jäänyt apina-asteelle. Sen sijaan sävellämme sinfonioita, parannamme sairauksia ja huolehdimme vähäosaisista. Pystymme tähän siksi, että haluamme tehdä maailmasta paremman paikan ja ellei se osoita sekä myötätuntoa että rohkeutta, niin ei sitten mikään.