Kerron teille tarinan Marjasta.

Marja on viisikymppinen nainen, joka vihdoin, vaikean avioeronsa jälkeen, uskaltautui tapailemaan miehiä. Hän kokeili erilaisia nettideittipalveluita ja onnistui lopulta järjestämään itselleen treffit kaikin puolin mukavan miehen kanssa.

Marja tapasi miehen erään hienon hotellin ravintolassa. Paikka oli miehen ehdotus ja herätti Marjassa toiveita, että illan oli ehkä tarkoitus jatkua läheisimmissä merkeissä. Marja oli siksi laittautunut erityisen hienoksi, ostanut jopa uudet alusvaatteet, joiden hinta samalla kertaa huimasi ja huumasi häntä.

Ilta sujui mukavasti. Mies oli ikäisekseen komea ja hyväkäytöksinen ja huomaavainen. Marja havaitsi ihastuvansa häneen hetki hetkeltä syvemmin. Naistenhuoneessa piipahtaessaan hän vinkkasi silmää peilikuvalleen ja sanoi tälle uskovansa, että hänen unelmiensa mies oli nyt tässä. Hän myös tekstasi kotona olevalle lapselleen, ettei tulisi yöksi kotiin vaan jäisi ystävänsä luo.

Kellon tultua kymmenen, mies pyysi laskun ja Marjan poskia alkoi punottaa. Maksettuaan mies kiitti Marjaa kohteliaasti mukavasta illasta, toivotti hyvää jatkoa – ja lähti.

Marja jähmettyi paikalleen. Mitä oli tapahtunut? Marja oli korviaan myöten ihastunut mutta mies kylmä kuin graavilohi. Hetken kuluttua Marja ymmärsi saaneensa pakit.

Raskain mielin Marja laahusti baaritiskille ja tilasi siiderin. Hetken kuluttua paikalle tuli hänen vanha ystävänsä. Marja ei ollut asiasta ilahtunut vaan olisi halunnut olla yksin. Siiderin pehmentämänä hän kuitenkin lopulta kertoi ystävälleen mitä oli tapahtunut.

Kävi ilmi että ystävä oli nähnyt miehen tämän poistuessa ja kiinnittänyt huomiota tämän komeaan ulkomuotoon ja tyylikkäisiin vaatteisiin . Ystävä katseli Marjaa säälien.

”Et kai sinä nyt aivan oikeasti kuvitellut, että sinulla olisi mahdollisuuksia tuon tason miehen suhteen, ystävä sanoi. ”Katso nyt itseäsi! Olet lihonut viime kesästä aika lailla. Tuo kampauskin on hirveä. Ja minähän olen sanonut sinulle, ettei sinun iässäsi enää pitäisi käyttää kirkasta huulipunaa. Se vain korostaa huuliryppyjäsi ja saa ihosi näyttämään entistä keltaisemmalta. Ja nuo vaatteet! Mistä Tarjoustalosta sinä ne olet ostanut? Ja tietenkin sinä hermostuksissasi pälätit koko illan niin kuin sinulla on tapana tehdä. Miesraukka ei varmasti saanut suunvuoroa. Usko nyt, että olet aivan liian vanha ja kulahtanut löytääksesi ikinä minkäänlaista miestä, noin tasokkaasta puhumattakaan.”

Ystävä sätti Marjaa koko loppuillan ja vielä kotimatkallakin, sillä he olivat menossa samaan suuntaan. Marja itki. Hän tunsi itsensä surkeampaakin surkeammaksi. Hän häpesi omaa rumuuttaan, hölmöyttään ja herkkäuskoisuuttaan. Ei hän muuta ansaitsisikaan kuin pakit. Hänen oli parasta tyytyä elämään yksin loppuikänsä.

Millainen ystävä toimii noin julmasti?

Kuinka kukaan voi kohdella toista noin tylysti silloin, kun hän eniten tarvitsisi myötätuntoa ja tukea? Ja kuka tämä ystävä oli?

Hän oli Marja itse. Hän oli Marjan ajatteleva mieli, hänen Egonsa.

Ja juuri näin julmasti me itseämme usein kohtelemme. Meidän mieleemme ei ikinä tulisi kohdella muita niin ankarasti kuin me kohtelemme itseämme. Me halaamme kyllä muita ja lohdutamme heitä, kun elämä murjoo. Mutta itsemme me unohdamme.

Meidän jokaisen päässä käydään jatkuvaa synkkää yksinpuhelua. Suomimme, arvostelemme, haukumme ja sätimme itseämme aamusta iltaan. Emme koskaan riitä itsellemme. Arvioimme itseämme saavutustemme kautta. Emme ole koskaan tarpeeksi hyviä yhtään missään ja kun epäonnistumme, sen sijaan että lohduttaisimme itseämme, hyökkäämme itseämme kohtaan aivan kuten Marjan ystävä.

Buddhalainen opettaja ja psykoterapeutti Tara Brach kutsuu olotilaamme ”arvottomuuden transsiksi”. Siinä me vietämme suuren osan elämästämme. Arvottomuuden transsi on jyrkässä vastakohdassa buddhalaisuuden ihmiskäsityksen kanssa. Sen mukaan meissä kaikissa on ”buddha-luonne”. Olemme kaikki pieniä Buddhia, ja siksi suunnattoman arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme.

Kun seuraavan kerran töppäät tai kohtaat vastoinkäymisiä, toimi itseäsi kohtaan kuin hyvä ystävä. Halaa, silitä, lohduta, kuuntele. Kerro itsellesi miten hieno tyyppi olet ja miten sinua ihailet. Keitä itsellesi teetä ja peittele itsesi lämpimään huopaan. Laula itsellesi tai lausu jokin kaunis runo.

Anna itsellesi armoa. Sitä me kaikki tarvitsemme. Ja sen me kaikki ansaitsemme, vaikka emme ikinä onnistuisi yhtään missään.