Kenen joulusta tässä nyt on kyse?

Sinun!

Jeesusta pidetään joulun päähenkilönä mutta häntä on vaikea samaistaa siihen punaposkiseen kiiltokuvaan, jollaisena hänet joulukoristeiden seassa esitellään.

Esimerkiksi jesuiittapappi James Martin olisi valmis poistamaan tällaiset kiiltokuvat joulun yhteydestä kokonaan, sillä kaupalliseksi muuttunut jouluinstituutio on hänen mukaansa kuohinut Jeesuksen syntymästä sen todellisen mysteerin. Martinin mielestä mysteeri on se, että Jumala syntyi maailmaan avuttomana pienenä vauvana, joka oli täysin ihmisten armoilla. Hän, joka loi kokonaisen maailmankaikkeuden, tuli ihmisten keskelle kykenemättömänä muuhun kuin makaamaan selällään, jokeltelemaan ja itkemään.

Se onkin todella ihmeellistä.

Koska joulu ja Jeesuksen syntymä ovat erkaantuneet toisistaan hyvin kauas, ei liene aivan jumalatonta valita joululle uusi päähenkilö. Sinut.

Keskity tänä joulusesonkina itseesi.

Tämä saattaa olla ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita on totuttu pitämään joulun ytimenä: yhdessäoloa, jakamista, antamista, perheen yhteyttä.

Joulunahan nimenomaan häärätään, jotta tehtäisiin muut onnellisiksi. Ostetaan lahjoja, kukkia, suklaata, tehdään ruokaa ja pidetään huolta, ettei yksikään oman klaanin jäsenistä jää yksin. Muista ei sitten ole niin väliäkään. Suomalainen jouluhan on hyvin sukukeskeinen. Jos ei ole sukua, ei ole jouluakaan.

Miksi me näin toimimme?

Iloista antajaa Jumala rakastaa. Sana iloinen on tässä avain. Minulle kävi aikanaan niin, että halusin pakonomaisesti levittää jouluiloa joka puolelle. Lopputulos oli, että uuvuin. Olin usein jouluna niin väsynyt, että mieleni olisi tehnyt vain itkeä. En pystynyt nauttimaan joulusta lainkaan. Kun suurin ponnisteluin valmistettu jouluateria oli syöty, ajatukseni kohdistuivat edessäolevaan muovirasia- ja tuorekelmuruljanssiin. Miten jaksaisin sen?

Juoksin joulun läpi rastilta rastille kuin suunnistaja märässä metsässä näkemättä muuta otsalamppuni pimeään halkoman valokeilan. Jälkeenpäin ajatellen toimin näin siksi, että kerjäsin rakkautta ja hyväksyntää muilta.

Entäpä jos tänä jouluna et ajattelisi ketään muita kuin itseäsi.

Mitä sinä haluat?
Mistä sinä nautit?
Mitä sinä toivot?
Mistä sinä unelmoit?
Miten sinä voit?

Ja ennen kaikkea: Kuka sinä olet?

Mene taas hiljaiseen paikkaasi, ja säädä kännykkä lentotilaan. Säädä ajastin kahteenkymmeneen minuuttiin. Sulje silmät ja keskity itseesi. Tunne, miltä tuntuu olla sinä. Millaiselta kehosi tuntuu? Mitä siellä tapahtuu? Keskity olemaan juuri se, joka olet.

Kun kello kilahtaa, palaa hitaasti takaisin elämääsi.

Opettele mantra:

Tämä on minun elämäni. Tämä olen minä.

Lausu se aina kun alkaa keulia. Ota sitten vastaan ne jouluun liittyvät ajatukset, jotka nousevat mieleesi luonnostaan. Anna niiden tulla kaikessa rauhassa.

Kerro sitten muille, miltä sinusta tuntuu. Mikä on sinulle tärkeää?

Muista, että jos joulutoiveesi liittyy johonkin toiseen ihmiseen, olet todennäköisesti hakoteillä. Jos joulutunnelmasi riippuu siitä tuleeko X käymään, miten Y käyttäytyy, antaako Z minulle sitä ja sitä ja löydänkö juuri jouluksi sielunkumppanin jonka kanssa juoda punaviiniä takkatulen loisteessa, kuljet melko varmasti kohti pettymystä.

Älä päästä ketään pääsi sisälle. Keskity vain itseesi. Sillä lailla eteesi aukenee tie, jotka sinä haluat kulkea etkä ole riippuvainen kenestäkään muusta.

Päivän kondo: Mene keittiöön. Poista sieltä rohkeasti kaikki se, mikä ei puhuttele, miellytä ja herätä hyviä tunteita. Anna mennä. On aika hyvästellä kannettomat pakasterasiat, rasiattomat kannet, vanhentuneet mausteet, perintökakkuvuuat, joissa on viimeksi paistettu kakku 70-luvulla. Anna mennä.