We are not human doings. We are human beings.

Emme ole ihmisteontoja, olemme ihmisolentoja. Meidän ei tarvitse tekojemme kautta oikeuttaa olemassaoloamme. Riittää, että olemme.

Voisi kuvitella, että puhdas oleminen olisi meille helppoa, mutta eihän se ole. Aina pitäisi tehdä jotain. Jokaisen elämän hetken pitäisi olla merkityksellinen. Merkityksellisyyttä haetaan suorituksilla. Niitä sitten vertaillaan toisten suorituksiin.

Tämä johtaa siihen, että emme ole läsnä omassa elämässämme. Tavoittelemme merkityksellistä elämää kuin aavikolla vaeltava keidasta. Kun pääsemme sinne, havaitsemme, ettei sitä olekaan olemassa. Se oli pelkkä kangastus. Emme ota tästä opiksemme vaan ryhdymme tavoittelemaan seuraavaa. Elämästä tulee uuvuttavaa kulkua kangastuksesta toiseen.

Pitäisikö meidän sitten vain oleilla, olla tekemättä mitään? Kaikki tekeminen lähtee olemisesta. Kaikki tehdään aina tässä ja nyt. Kun oppii olemaan elämässään, oppii myös toimimaan keskittyneesti.

Läsnäolemisen taito on meille vaikeaa koska meille opetetaan poissaolemista. Meitä kehotetaan paitsi ajattelemaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta, elämään siinä. Se on kuitenkin mahdotonta. Emme voi koskaan elää muualla kuin tässä ja nyt.

Kulttuurimme kannustaa meitä myös elämään muiden elämää. Meillä on taipumusta ajatella toistemme tekemisiä enemmän kuin omiamme. Viihdeteollisuus tekee tällä suurta bisnestä. Juorulehdet ja tosiTV menestyvät. Seurauksena on paitsi provosoituminen muiden tekemisistä ja tarve ottaa niihin kantaa, myös se, ettemme ole tule olleeksi siinä ainoassa paikassa, jossa meidän tulisi olla, jotta elämämme olisi mielekäs ja täysipainoinen: omassa elämässämme.

Hyvä tapa opetella läsnäolemista on viettää aikaa olemalla tekemättä mitään.

Varaa tähän ainakin tunti. Mene paikkaan, jossa sinua ei häiritä. Ja sitten vain ole. Tunnustele, miltä se tuntuu. Kun ajatusralli päässäsi kiihtyy (ja niinhän se tekee) anna ajatusten tulla mutta älä jää niihin kiinni. Kuvittele vaikka, että ne ovat jonkun muun ajatuksia. Voit ihmetellä niitä: Ajatella, että se ajattelee tuollaista! Ajatuksemmehan ovat usein melko kummallisia. Hyvin usein ne liittyvät jonkun toisen ihmisen tekemisiin ja siihen, miten ne ovat vaikuttaneet meidän elämäämme. Useimmiten muiden ihmisten tekemisillä ei ole juuri vaikutusta meidän elämäämme ellemme itse sitä halua.

Joutilaisuudessa syntyy usein ideoita. Syntyy halu tehdä jotain. Kun niin tapahtuu, tutkiskele ideaa kaikessa rauhassa. Onko se toteuttamiskelpoinen? Miltä se tuntuu? Jos se tuntuu hyvältä ja energisoivalta, tee se. Tee se siksi, että sen tekeminen tuntuu hyvältä, ei siksi, että saavutat sillä jotain.

Joulukuu on hyvää aikaa treenata läsnäolon taitoa. Kaikilla tuntuu olevan kiire. Älä mene siihen mukaan. Opettele kävelemään hitaasti. Opettele syömään jokainen suupala kuin se olisi maailma arvokkainta herkkua. Opettele keskittymään sinulle puhuvaan ihmiseen kuin juuri hän olisi maailman tärkein. Hän on! Juuri sillä hetkellä, kun olette toistenne edessä, maailmassa on vain kaksi ihmistä, sinä ja hän. Oli hän aivan kuka tahansa.

Päivän kondo: Vieläkö pitäisi jatkaa? Päätä itse. Katsele ympärillesi. Miltä tuntuu.