Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan.
Herään 8:30 aamulla puhelimensoittoon. Kääk – olen nukkunut pommiin! Kollegani odottelevat minua Skype-palaveriin, jonka on tarkoitus alkaa nyt.
Juoksen alakertaan, avaan tietokoneen ja keitän kahvia. Aamumeditaatio jäi nyt väliin. Syön kaksi paahtoleipää ja sätin itseäni. Miksi olen tällainen sekopää!
Palaverin jälkeen kello on puoli kaksitoista. Menen suihkuun. Pesen hiukset. Sitten sohvalle istumaan. Ajastan kännykän 20 minuuttiin. Silmät kiinni ja katselemaan elokuvaa aiheesta Mitä päässäni tapahtuu.
Meditaation aikana minut valtaa kummallinen ajatus. Näen itseni elokuvateatterissa katselemassa valkokankaalle heijastuvaa ajatusteni päätöntä poikkoilua. Kuka tässä oikeastaan näkee kenet katsomassa kenen ajatuksia? Tiedän, että meissä on tietoisuus (joka tarkkailee) ja Ego (joka ajattelee) mutta onko tässä mukana vielä kolmaskin?
Päivä menee sekalaisten asioiden hoitamisessa. En saa itseäni kirjani käsikirjoituksen äärelle. Vitkuttelen. Hieman ennen neljää annan periksi. Päätän meditoida. Säädän ajastimen puoleen tuntiin. Olen tottunut meditoimaan puoli tuntia ja 20 minuuttia tuntuu liian lyhyeltä ajalta.
Tämähän on hyvä uutinen: meidän systeemimme siis tottuu meditoimiseen! 20 minuuttia tuntuu aluksi iäisyydeltä mutta kun sitä tekee tarpeeksi kauan, se alkaa tuntua ihan sopivalta. Sitten aikaa voi pidentää ja siihenkin tottuu.
Meditoiminen tuntuu yleensä todella hyvältä kun vauhtiin pääsee. Arvioni on, että ensimmäiset 10 minuuttia ovat vaikeimmat. Sitten alkavat aivotaajuudet muuttua ja sitä vaipuu vähitellen tilaan, joka muistuttaa nukahtamista. Mieleen lipuu satunnaisia visioita. Sitten nekin katoavat ja tilalle tulee kuvioita ja värejä, jotka kelluvat näkökentällä. Keho tuntuu raskaalta.
Mutta joskus meditoimisesta ei tahdo tulla mitään. Sellaista se vain on.
Tämän meditaation jälkeen oloni on kuitenkin selkeämpi. Sen aikana mieleeni tuli eräs ratkaisu ongelmaan, jota olin pohtinut. Niin tapahtuu usein, kun aivot ovat levossa.
Tämä päivä alkoi pommiin nukkumisella. Mutta ehkä se ei ole niin paha asia. Unihan on parasta meditaatiota, sanoo Dalai Lama. Nukkuessaan ja meditoidessaan ei tule sössineeksi elämäänsä väärillä ajatuksilla, sanoo Esther Hicks, vetovoiman lain opettaja.
Kannattaa siis nukkua ja meditoida mahdollisimman paljon!
Annan itselleni anteeksi uneliaisuuteni. Annan itselleni anteeksi puutteellisuuteni. Annan itselleni anteeksi särkyneisyyteni.
Annan itselleni anteeksi. Ja se, jos mikä, on hyvä lopetus päivälle.