Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Herään kymmeneltä (!). Aamumeditaatio jää mutta koska olen tänään järjestämässä Facebook live -meditaatiota ja nyt hieman eri tavalla, päätän meditoida itsekin silloin. Tänään nimittäin jaan Sampo Mannisen rakkaus-meditaation enkä ohjaa itse. Voin siis itsekin meditoida.

Kello kaksitoista avaan Facebook liven ja meditoimme yhdessä puoli tuntia Sampo Mannisen ohjaamana.

Sen jälkeen on vuorossa Skype-palaveri, joka liittyy uuteen, perusteilla olevaan firmaamme.

Minulla on koko päivän hermostunut olo. MIetin, johtuuko se kahvista vai onko kyseessä joku meditoinnin laukaisema puhdistautuminen. Tuntuu kuin sisälläni olisi tytisevä hyytelö. Olin kahvilakossa puolisen vuotta mutta aloitin uudestaan. Jotain yhteyksiä levottomuuden ja kofeiinin välillä on. Ayurvedan mukaan olen Vata-tyyppiä eikä meidän vatojen pitäisi juoda kahvia. Olemme herkkiä stressaantumaan ja käymme helposti ylikierroksilla.

Illalla tytinä jatkuu. Päätän pitää kahvilakon.

Katselen mielenkiintoista TED-dokumenttia miljonääristä ja futuristista Martine Rothblattista, joka kerää puolisonsa Binan tietoisuutta keinoälyyn nimeltä Bina48. Sen tarkoitus on tehdä Binasta kuolematon. Ajatus on huikea ja samalla jotenkin surullinen. Tuntuu, että Martine haluaa vangita Binan eikä hyväksy sitä, että kuolemamme jälkeen olemme vapaita emmekä ehkä edes haluaisi olla loukussa missään robotissa tai kyborgissa.

Rakkauteen liitetään usein omistushalu mutta olisiko todellista rakkautta se, että on myös valmis luopumaan? Yhteys rakastavaisten välillä säilyy varmasti kuolemankin jälkeen, ilman keinoälynukkeja.

Ennen nukkumaanmenoa kuuntelen 40-minuutin hypnoosiäänitteen. Vaivun sen mukana horrokseen. Menen nukkumaan ja nukun sikeästi kuuteen asti.