Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan. 

Herään aikaisin ja meditoin 20 minuuttia. Keitän Rooibos-teetä koska olen aamukahvilakossa ja yritän saada päivän käyntiin.

Se ei onnistu. Kaikki takkuaa. Yritän kirjoittaa, mutta en pääse vauhtiin. Ajatus harhailee. Kokeilen hypnoosiäänitettä. Se ei auta. Kaikki on harmaata ja surkeaa. Onko tämä meditaation laukaisemaa puhdistusreaktiota? Tuleeko stressi minusta ulos näin, huonona olona ja yleisenä surkeutena? Tiedän, että niin voi tapahtua.

Kello kahdelta meditoin uudestaan. Sitten annan periksi ja juon kupin kahvia. Olo paranee välittömästi. Kahvihan on huumetta, totean. Se on mielialalääke!

Palaan virkistyneenä käsikirjoitukseni pariin, jossa juuri nyt pohdiskelen Jumalan ja kärsimyksen suhdetta.

Erään teorian mukaan kärsimys oli se kokemus, joka johdatti ihmisen maailmankaikkeuden mysteerin äärelle. Ihminen kaipasi jo paleoliittisella ajalla jotain mielekkyyttä elämäänsä, joka oli jatkuvaa hengissäsäilymistaistelua.

Kärsimys vetää ihmisen Jumalan luo mutta toisaalta myös karkoittaa hänet sieltä. Monelle on mahdotonta uskoa Jumalaan, joka sallii esimerkiksi ”Lissabonin maanjäristyksen”, kuten Voltaire aikanaan pohdiskeli.

Entä jos maailmassa ei olisi lainkaan kärsimystä? Millainen se olisi? Millaisia me olisimme jos emme koskaan kuolisi, sairastuisi ja kohtaisi vastoinkäymisiä? Olisiko meillä tarvetta uskoa mihinkään itseämme suurempaan? Kokisimmeko myötätuntoa, jos kukaan ei sitä tarvitsisi? Olisimmeko onnellisia jos emme tietäisi, mitä on olla onneton?

Ryhdyn tutkimaan asiaa ja päädyn amerikkalaisen futuristi-miljonääri Ray Kurzwellin nettisivuille. Hän puhuu singulariteetistä. Hän uskoo, että teknologian kehityksen käyrä on ”polvivaiheessa” eli lähdössä eksponentiaaliseen nousuun. Hän ennustaa, että jo muutaman vuosikymmenen sisällä ihmisestä tulee kuolematon ja siirrymme transhumaaniuden aikaan. Ihmisen kehon puutteet korvataan koneilla ja keinoälyllä. Meistä tulee kyborgeja ja elämme tietoisuudella varustettujen robottien parissa.

Tämä kaikki siis ehkä jo minun elinaikanani.

Päivä päättyy paremmin kuin alkoi. Käyn lenkillä ja saunassa. Ehkä transihmisten ei tarvitse enää kuntoilla? Ja voiko kyborgi mennä saunaan? Olisiko siitä seurauksena oikosulku?

Tulevaisuus on sitten kiehtova asia.