Edessäni on joutilas päivä. Sen ainoat haasteet liittyvät hyvän lounaspaikan etsimiseen ja siihen, miten suojaisin ihoni niin, ettei se palaisi enempää.

Välimeri siintelee taustalla turkoosin kaikissa vivahteissa.

Se on se sama meri, johon monet Syyriasta paenneet ovat hukkuneet.

Tänään, juuri nyt, joku on sietämättömässä tilanteessa.

Käyn keittämässä lisää kahvia samalla kun mietin, onko minulla oikeutta nauttia elämästäni?

Tällaisessa paikassa, tällaisena aurinkoisena päivänä on kuitenkin melkein mahdotonta ajatella ikäviä asioita.

Esimerkiksi sitä, että Syyriassa on helvetti irti. Tai sitä, että ystäväni syöpä saattaa olla terminaalivaiheessa. Hän istuu minua vastapäätä. Hänen kehossaan on meneillään sota.

Mutta juuri nyt sitä ei huomaa.

”Rauha ei ole vain kaukana kangasteleva tavoite. Se on myös keino päästä tähän tavoitteeseen”, sanoi Martin Luther King Jr.

Jos kaikki ihmiset etsisivät ensisijaisesti sisäistä rauhaa, meillä ei olisi väkivaltaa eikä sotia. Meillä saattaisi silti olla sairauksia mutta me emme tekisi elämästä vaikeampaa, kuin se jo on.

Juuri nyt tunnen suurta rauhaa. Kuolema hönkäilee niskaamme, mutta se ei juuri nyt tunnu pelottavalta. Se tuntuu melkein ystävältä.

”Pitäkää huoli toisistanne”, se sanoo. ”Rakastakaa toisianne. Välittäkää toisistanne. Aikaa ei ole loputtomasti ja juuri se tekee jokaisesta hetkestä merkityksellisen”.

Lähdemme kohta ajelemaan skootterilla pitkin Gozon kuoppaisia katuja.

Tämä päivä saattaa hyvinkin olla yksi elämämme parhaista.

Meillä on täysi oikeus nauttia siitä.

Tänä viikonloppuna kehotan kaikkia elämään, kuin huomista ei olisi. Sillä eihän sitä olekaan. On vain tämä hetki.

Otetaan siitä siis kaikki irti sillä ainoalla tavalla, joka tuo meille onnea: pitämällä huolta toisistamme.