Me ihmiset rakastamme spekulointia. On ammatteja, joissa leipä tulee juuri siitä. Tällainen on esimerkiksi toimittajan ammatti. Heidän on usein nyhjäistävä tyhjästä ja kirjoitettava juttu vaikka faktoja ei juuri olisi. Me kansalaiset sitten luemme nämä spekulaatiot ja alamme itsekin spekuloida.
Maailma on monimutkainen paikka, josta emme tiedä juuri mitään. Yleisesti hyväksytyn hypoteesin mukaan 95% maailmankaikkeudesta muodostuu pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta. Kukaan ei tiedä mitä ne ovat. On vain olemassa hypoteeseja. Hypoteesi on hyvin perusteltu spekulaatio.
Matemaatikot ovat viime aikoina tulleet siihen tulokseen, että kolmen ulottuvuuden sijaan maailmankaikkeudessa on ehkä 11 ulottuvuutta. Mitä tämä voisi merkitä?
Kukaan ei tiedä.
Emme siis tiedä maailmankaikkeudesta juuri mitään. Siksi spekuloimme.
Tieteellinen spekulaatio onkin järkevää sillä siellä se on eteenpäin vievä voima. Se myös perustuu faktoihin. Faktat ovat kaikkein todennäköisimpiä selitysmalleja. Tieteestä ei tulisi mitään, jos tiedemiehet ryhtyisivät toimimaan kuten me ihmiset (myös tiedemiehet tutkijankammioidensa ulkopuolella) toimimme: tekisivät pitkällevieviä johtopäätöksiä satunnaisista havainnoistaan ja vaihtelevista tuntemuksistaan ja täyttäisivät sen, mitä eivät tiedä, silkalla arvailulla.
Spekulaatioiden ytimessä on tarve mennä toisten ihmisten pään sisälle.
Se varmaan ajattelee nyt niin.
Nyt se kyllä alkaa toimia näin.
Sano minun sanoneen, että seuraavaksi tapahtuu tämä.
Spekulaatioita siivittävät kokemuksemme. Kun on usein tapahtunut jotain tai jokin on mennyt jollain tavalla, niin on suuri kiusaus päätellä, että juuri niin tulee aina tapahtumaan ja kaikki menee aina samalla tavalla.
Me ihmiset kuitenkin syyllistymme jatkuvasti virheellisiin tulkintoihin, esimerkiksi juuri lähimmäistemme toiminnasta. Me alamme tehdä oletuksia. Odotamme, että toinen toimii juuri niin kuin hän kokemuksemme mukaan aina toimii. Kuvittelemme tietävämme hänen motiivinsa. Yleensä me itse olemme näiden kuviteltujen motiiviivien keskiössä. Kaikkihan tässä maailmankaikkeudessa tapahtuu juuri meille. Lähimmäistemme toimintaa eivät siis ohjaa he itse vaan jotenkin oudosti me.
Kun omaa toimintaansa miettii, tämä ajatus ei tunnu oikealta. Mehän elämme elämäämme omasta näkökulmastamme, emme toisten.
Mitähän tapahtuisi, jos lopettaisimme spekulaatiot kokonaan? Mitä, jos epätietoisuuden vallatessa arvailujen sijaan esittäisimme kysymyksiä?
Tolteekki-intiaanien neljä periaatetta muodostavat hyvän elämänohjeen:
- Puhu aina vilpittömästi
- Älä ota mitään henkilökohtaisesti
- Älä tee oletuksia
- Tee aina parhaasi
Nämä kaikki kehottavat meitä pysymään oman päämme sisällä koska toisten pään sisälle emme pääse, ennen kuin telepatia tulee kaikille mahdolliseksi.
Koska spekuloiminen on niin syvään juurtunut toimintamalli, siitä on vaikeaa päästä eroon. Me kun tiedämme niin vähän, että kiusausta jossitteluun voi olla vaikeaa vastustaa. Eikä sitä ehkä tarvitsekaan. Spekulointi nimittäin muuttuukin hyödylliseksi kun vaihdamme näkökulmaa.
Entä jos tekisimme vain myönteisiä oletuksia? Entä jos päättäisimme, että kaikilla onkin vain hyviä aikeita? Entä jos Pertin kryptisen tekstiviestin rivien välissä ei olekaan mitään ikävää? Entä jos Marjan ilme työpaikan aamukahvipöydässä ei tarkoitakaan, että hän hautoo kostoa eilisen palaverin takia?
Entä jos maailmankaikkeus onkin ystävällinen eikä vihamielinen paikka?
Takaiskuilta ja vastoinkäymisiltä ei kukaan meistä voi kokonaan suojautua. Mutta on aivan mahdollista elää pääsääntöisesti hyvä elämä olettaen se sellaiseksi. Tiedän, että tämä on mahdollista, koska tunnen monia ihmisiä jotka elävät näin. He eivät spekuloi. He eivät varaudu pahaan vaan hyvään. He eivät tee pahanpäivän vaan hyvän päivän suunnitelmia. Kun lunta tulee joskus tupaan, he lakaisevat sen tyynesti ulos, sytyttävät valkean uuniin ja keittävät kahvit.
Tällaisten ihmisten seurassa on mukava olla.
Eiköhän kaikki ruveta sellaisiksi.