Iloista antajaa rakastavat paitsi Jumala, myös omat aivosi. Antaminen nimittäin tekee onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin saaminen. Tästä on tutkimustietoa.

Anteliaisuus on kaunis hyve. Tarjoa kaverillesi kahvit. Anna kerjäläiselle leipä. Osta vuohi kylään Afrikassa. Hanki partiolaisten joulukalenteri. Juttele naapurin mummolle. Hymyile vastaantulijalle. Muista, että antamisen ei aina tarvitse kohdistua materiaalisiin asioihin. Se, että osoitat huomiosi jollekin, osoittaa suurta anteliaisuutta. Annat hänelle kalleinta omaisuuttasi: aikaa.

Mutta itselleenkin pitää muistaa olla antelias. Tämä tarkoittaa kaikenlaisesta uhrautumisesta pidättäytymistä. Lähde aina ja kaikessa siitä, mitä sinä haluat.

Itsekästä? Ei. Yksi elämän paradokseista on, että vasta kun rakastaa itseään täysin ja ehdoitta, voi rakastaa muita. Anna siis itsellesi kaikki se, mitä annat muille. Siten et ole kenestäkään muusta riippuvainen ja olet aina oman onnesi seppä. Joka sinä olet joka tapauksessa, halusit tai et.

Itseään rakastava ihminen, joka muistaa olla antelias itselleen, levittää hyvää ympärilleen.

Itseään on hyvä myös hemmotella. On aivan sallittua lojua vaahtokylvyssä, käydä kävelyillä, juoda cappuccino ja tehdä juuri sitä, mikä kullakin hetkellä tuottaa nautintoa. Nautinto ei ole pahasta. On kuitenkin hyvä pohdiskella aidon nautinnon ja hillittömyyden välistä eroa. Oikea nautinto tuottaa hyvää oloa ja tekee levolliseksi. Hillittömyys taas tekee olon huonoksi, väsyneeksi, tuskaiseksi ja pettyneeksi. Siitä leviää tuskaa ympäristöön. Ylensyönti ja –juonti ovat esimerkkejä hillittömyydestä. Hillittömyys tähtää hyvään oloon mutta ei osu maaliinsa. Hillittömyyden ja nautinnon ero on meille kaikille selvä.

Anna siis itsellesi kaikki, mitä olet aina halunnut. Anna ensin itsellesi anteeksi (ks luukku 10). Anna itsellesi armoa. Anna sitten itsellesi mahdollisuus nauttia elämästä täysillä. Anna itsellesi myös mahdollisuus tehdä hyvää muille.

Päivän kondo: Kondoa jokin paikka, joka on vielä jäänyt kondoamatta. Ehkä nyt on aika päästää parittomat sukat ja sormikkaat kärsimyksestään? Anna niiden raukkojen mennä.