En ole koskaan antanut kenellekään mitään saamatta sitä muodossa tai toisessa takaisin.

Ihmeiden oppikurssin kappale 108 opettaa, että antaminen ja saaminen eivät ole vastakohtia. Ne ovat kuin kaksi napaa, joiden välillä energia kiertää.

Hetkinen…kuulen sieltä jotain mutinaa…Joku sanoo, että minä olen hyvin antelias mutta minulle ei kukaan koskaan anna mitään.

Se taisinkin olla minä itse. Muistutankin tässä nyt itselleni, että aina kun olen saanut antaessani ns. takkiini, minulla on ollut ns. ketun häntä kainalossa.

Tämä sanonta tulee suomalaisesta kansantarusta, jossa kettu yritti kanatarhaan valepukuun pukeutuneena, häntä sullottuna kainaloon, jotta sitä ei näkyisi. Valitettavasti isäntä huomasi vilpin ja kettu sai haulikosta.

Samalla tavalla toimii Maailmankaikkeus, Jumala, Tao, Mestari Yoda tai miksi tätä salaista systeemiä sitten kutsuukaan. Haulikosta tulee, jos lankeaa vilppiin.

Ihmisellä ei ole häntää mutta me piilotamme kainaloomme kyllä kaikenlaista muuta. Annamme koska haluamme hyväksyntää/ rakkautta/ huomiota tai koska mehän nyt vain olemme sellaisia kynnysmattoja, että meitä nyt vain kaikki käyttävät hyväkseen.

Kynnysmatoksi kannattaa heittäytyä vain, jos haluaa maata oven edessä odottamassa likaisia kenkiä.

Muussa tapauksessa ehdotan osallistumista antajaisiin.

Antajaisissa annetaan hyvän kiertää. Antajaisissa annetaan koska miksi ei? Antajaisissa annetaan, koska siitä vaan tulee ihan hemmetin hyvä mieli.

Antajaisissa annetaan sitä, mitä juuri nyt sattuu olemaan sille, joka juuri nyt sattuu sitä jotain tarvitsemaan.

Tässä muutama vinkki siitä, mitä voi antaa aina:

Aikaa
Myötätuntoa
Kiitoksia
Läheisyyttä
Ystävällisiä sanoja

Lisäksi voi aina antaa anteeksi, erityisesti itselleen.

Kiitos, että annoit minulle hetken ajastasi ja luit viestini.

Hyviä antajaisia!