Meemi on uudissana joka tarkoittaa Wikipedian mukaan ideaa, käyttäytymismallia, tyyliä tai käyttötapaa, joka leviää yhdeltä yhteisön jäseneltä toiselle. Meemit voivat esimerkiksi olla sitkeitä uskomuksia, jotka leviävät kuin tietokonevirukset ja alkavat elää omaa elämäänsä. Vaikka kokemus osoittaisi meemit vääriksi, ne eivät helposti katoa. Ne saavat voimansa siitä, että niitä pidetään totena vaikka niiden totuudesta ei olisi minkäänlaisia perusteita.

Suosittu meemi on, että menestys tulee kovalla työllä. Myös meemi, jonka mukaan terveys romahtaa heti kun sitä lakkaa kaikin voimin ylläpitämästä, on suosittu. Kaikkien meemien äiti on kuitenkin tämä: Elämä on raskas kamppailu, josta selviää vain raatamalla, uhrautumalla ja tekemällä hirveästi töitä.

Life is hard and then you die.

Miksi me vaalimme meemejä, jotka raskauttavat meitä enemmän kuin voimistavat?

Siksi, että elämme kulttuurissa, jonka ytimessä on ilmiö, jota kirjassani Lyhyt matka perille kutsuin Ydinpeloksi. Ydinpelko perustuu siihen sinänsä järkevältä kuulostavaan ajatukseen, että jos on ollut alku, pitää olla loppukin. Esimerkiksi Raamattu on muokannut meitä uskomaan, että ”aikojen lopussa” häämöttää tuomiopäivä, jolloin pahat syöstään tuliseen mereen ja hyvät nostetaan ikuiseen iloon.

Olemme niin sisäistäneet Ydinpelon, että rakennamme sen varaan koko elämämme. Uskomme kaiken, mikä tukee pelkoamme koska ajattelemme, että pelko jotenkin suojelee meitä. Sehän saa meidät suojautumaan ja miettimään pakoteitä.

Tosiasiassa pelolla ei ole mitään virkaa. Se on peräisin esihistorialliselta ajalta, jolloin maailma oli pelottava paikka mutta enää se ei ole.

Kaikenlaisia vaaroja tietysti on, mutta kun ajattelee suomalaisten nykyistä elinikäennustetta, joka on noin 80 vuotta ja kasvaa jatkuvasti, niin voisimme ehkä kaikki ottaa hieman rennomman asennon ja lakata pelkäämästä, että liukastumme banaaninkuoreen tai osumme juuri siihen baariin, jonne tehdään terroristi-isku. Todennäköisyydet näihin tapahtumiin ovat erittäin pienet.

Keskivertoamerikkalaisen todennäköisyys kuolla terrorismi-iskuun on muuten 1/ 2 000 000 000. En ole tästä aivan varma, mutta otaksun, että tämä todennäköisyys on suomalaisten suhteen vielä vähäisempi.

Annamme pelon hallita elämäämme ja se on vahinko, sillä ratkaisut, jotka teemme pelosta, ovat poikkeuksetta huonoja ratkaisuja.

Mitä enemmän pelkoa lietsovia meemejä miettii, sitä järjettömämpiä ne ovat.

Ihmiskunta on koko evoluutionsa ajan pyrkinyt kehittämään ratkaisuja, jotka säästävät työtä, aikaa ja päänvaivaa. On kehitetty tuli, pyörä, kirjapainot, pesukoneet ja sähkövatkaimet. Tämä sama rationalisoinnin tarve ei ikävä kyllä ole kohdistunut ajatustyöhömme. Päässämme riehuvaa ajatusten myrskyä emme ole oppineet hallitsemaan emmekä täällä länsimaissa ole edes yrittäneet. Useimmat ihmiset eivät tule koskaan ajatelleeksi, että olosuhteiden sijaan meitä uhkaavat eniten omat ajatuksemme, jotka enimmäkseen sikiävät pelosta. Näistä ajatuksista on vaikea päästä eroon sillä meemit pitävät niitä sitkeästi hengissä.

Useimmat elämäämme ohjaavista meemeistä on negatiivisia mutta ei ole mitään syytä, miksi näin pitäisi olla. Voimme heti vaikka tältä istumalta käynnistää vastaiskun ja ryhtyä vaalimaan positiivisia meemejä. Tällaisia voisivat olla vaikka

Elämä on helppoa ja tulee jatkuvasti helpommaksi.
Olemme täysin terveitä
Rahan hankkiminen on helppoa kuin heinänteko
Mikään ruoka ei lihota
Kaikki voivat menestyä
Elämä on ihanaa

Kaikki nämä meemit ovat totta.

Elämä ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nyt. Voimme hankkia elantomme vaikka sohvalla maaten, näpytellen tietokonettamme, jonka kautta olemme jatkuvasti yhteydessä koko maailmaan. Vesi tulee hanasta ja valoa saa painamalla katkaisinta. Jos saamme sairaskohtauksen, auto tulee hakemaan meidät kotoamme paikkaan, jossa meitä hoidetaan ilman, että teemme asialle mitään.

Reippaasti suurin osa meistä syntyy täysin terveinä ja vaikka meissä olisi hieman vikojakin, elimistömme on kehittynyt korjaamaan häiriötilat. On olemassa evidenssiä, että pystymme ajatuksemme voimalla parantamaan itsemme sellaisistakin sairauksista, joita lääketiede pitää parantumattomina, mutta tämä on asia, joka vaatisi oman bloginsa. Tässä riittää kun toteaa, ettei meidän tarvitse kynsin hampain ylläpitää terveyttämme vaan voimme nauttia elämästä ja antaa joko oman älykkään kehomme tai asiantuntijoiden hoitaa sairaudet, jos niitä joskus esiintyy.

Ruoka ei tietenkään lihota. Vitriinissä olevalla viinerillä ei ole meihin sellaista valtaa. Me lihotamme itse itsemme, jos unohdamme kiittää ruuasta ja ahmimme sitä lainkaan keskittymättä sen makuun, rakenteeseen ja tuoksuun. Ruokarukouksella onkin todettu olevan yhteys painoon. Ihmiset jotka hiljentyvät ennen syömään ryhtymistään eivät liho koska heidän kehonsa on rentoutunut. Stressaantuneen ihmisen keho erittää kortisolia ja muita stressihormoneita, joilla on epäedullinen vaikutus aineenvaihduntaamme. Ihminen, joka stressaantuu viinerin kalorimäärästä lihoo varmasti. Mutta sellainen ihminen, joka nauttii viineristään ja syö sen nautiskellen, ei liho. Juuri tämän vuoksi ranskalaiset pysyvät laihoina vaikka syövätkin suklaavoisarvia ja täysrasvaista Brie-juustoa.

Raha virtaa maailmassa joka suuntaan, jatkuvasti eikä se osoita ehtymisen merkkejä. Kokemukseni mukaan sitä saa kun lakkaa murehtimasta ja alkaa luottaa siihen, että se ohjautuu oikeaan paikkaan juuri oikealla hetkellä. Kyse on uskosta. Monet kokevat uskomisen vaikeaksi todisteiden puutteessa. Tämä on asia, jossa ulkopuolinen ei voi auttaa. Meistä jokaisen on tehtävä uskon suhteen valinta. Jos valitsee epäuskossa elämisen, elämästä tulee raskasta. Jos valitsee uskomisen, elämä kevenee. Tämä ei ole huuhaata vaan tiedettä. On sama mihin uskoo, kunhan uskoo hyvään. Jos alkaa uskoa pahaan, käy huonosti. Ja ei, uskolla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa.

Menestyminen on mahdollista kaikille, jotka uskovat että se on mahdollista. Siinä sitä taas ollaan – uskossa. Jos ajattelee, ettei voi koskaan menestyä koska ei ole koskaan menestynyt, niin todennäköisesti ei menestykään. Menestyminenhän on asia, jonka ensinnäkin jokainen määrittelee itse. Toiseksi se on asia, joka onnistuu vain jos uskoo itseensä. Mutta mahdollista se on aivan kaikille.

Kun ajattelee edellä mainittuja asioita niin ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että elämä on sekä ihmeellistä että ihanaa. Tähän meemiin on hyvä lopettaa. Ja samalla voimmekin lopettaa huonojen meemien vaalimisen. Miksi söisimme homeisia mansikoita kun tuoreitakin on yllin kyllin tarjolla?