Olen nähnyt tämän tapahtumaketjun niin useasti, että uskon sen olevan tapa, jolla Maailmankaikkeus toimii:

Joku yrittää saavuttaa jotain. Se voi olla unelmien työpaikka, ihmissuhde tai opiskelupaikka. Hän tekee paljon työtä unelman saavuttamiseksi. Mitä enemmän hän yrittää, sitä enemmän tulee takapakkia. Työpaikkaa ei löydy. Eteentulevat kumppaniehdokkaat ovat toinen toistaan toivottomampia. Pääsykokeet epäonnistuvat eikä varasijalistan 15.sija vain riitä sisäänpääsyyn missään koulutusohjelmassa.

Jatkuvat takapakit lannistavat lopulta ihmisen. Hän nujertuu. Luopuu toivosta. Hän putoaa kuoppaan, jolla ei tunnu olevan pohjaa.

Mutta sillä on. Ja kun siellä ollaan, voi tapahtua ihmeitä. Yhdellä ehdolla. Ettei sittenkään, vaikka kaikki toivo tuntuu olevan mennyttä ja jäljellä on vain toteutumattomien toiveiden hautakumpuja, täysin luovu unelmastaan.

Kiinalainen sananlasku sanoo, että kiusaus luovuttaa on suurin juuri kun on onnistumaisillaan.

Vetovoimanlakiin uskovat sanovat, että toiveemme ovat 99,99% toteutuneet ennenkuin ne manifestoituvat.

Ja näin se näyttää menevänkin. Juuri kun kaikki toivo tuntuu olevan mennyttä, ja tuntuu ettei enää jaksa yhtään vastoinkäymistä, tapahtuu usein Ihme.

Työpaikka löytyy ja vaikka se on jotain aivan muuta kuin mitä on odotettu, se osoittautuu juuri sopivaksi.
Kumppani ilmestyy eteen puun takaa ja vaikkei hän lainkaan vastaa odotuksia, hän on osoittautuu kaikkein parhaimmaksi.
Elämälle aukeaa uusia mahdollisuuksia haaveillun opiskelupaikan ulkopuolelta ja kun niihin tarttuu, ihmettelee, että on joskus vaalinut haaveita, jotka eivät ole linjassa sen kanssa, mitä oikeasti elämältä haluaa.

Kokemukseni mukaan parhaiten toimiva strategia unelmien toteuttamiseksi on tehdä itselleen ja Maailmankaikkeudelle selväksi ensin miksi jotain haluaa. Miksi on tärkeä. Se nimittäin kertoo millaisesta paikasta toiveitaan lähettelee.

Miksi-kysymykseen on helppo vastata sillä vastaus on aina ja kaikkialla sama: Haluamme jotain, koska uskomme sen tekevän meidät onnellisiksi.

Elämän suuri paradoksi on, että me vietämme elämämme havittelemalla jotain, jonka uskomme tekevän meidät onnellisiksi, vaikka itseasiassa meillä ei ole aavistustakaan, mikä meidät tekee onnelliseksi. Koska emme ole yhteydessä omaan itseemme, emmekä oikein mihinkään, katselemme mitä muut, yhtä kadoksissa olevat, tekevät ja vedämme heidän saavutuksistaan johtopäätöksiä.

Olisi varmaan kiva olla sydänkirurgi. Se on arvostettu ammatti.
Pitkä mies on parempi kuin lyhyt mies. Hoikka vaimo parempi kuin pullea. Hyvännäköinen puoliso herättää arvostusta.
Työpaikka, jonka mukana tulee arvostusta, on tavoittelemisen arvoinen. Koska tärkeintä elämässähän on se, että minua arvostetaan. Muusta viis.

Hohhoijaa.

Jos jonkin toiveen toteutuminen kestää, se johtuu kokemukseni mukaan siitä, että on lähdetty liikkeelle väärästä päästä. Esimerkiksi unelmakumppanille on asetettu vaatimukset, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen tyyppi meidät oikeasti tekisi onnelliseksi.

Mistä nämä vaatimukset ovat peräisin? Eivät ainakaan meidän päästämme. Monet naiset voivat syyttää esimerkiksi Disneytä siitä, että heillä on niin yksiulotteiset odotukset miesten suhteen.

Karen Maezen Miller on sanonut, että onnellisuus on yksinkertaista mutta kaikki mitä teemme sen löytämiseksi on monimutkaista. Jos navigoisimme elämämme merellä oma onnellisuutemme kompassinamme, kaikki haluamamme tulisi mitä todennäköisemmin vastaan, ennemmin tai myöhemmin. Jos sen sijaan navigoimme muilta omaksututtujen tavoitteiden ja ihanteiden mukaan, tavoitteenamme saada muilta Arvostusta, joudumme haaksirikkoon.

Älä siis luovuta vaikka kuinka tulisi lunta tupaan. Mutta antaudu elämän virralle. Taolle. Juuri niissä hetkissä, joina valo on lähes sammunut, piilee alkuräjähdyksen voima. Tämä on mysteeri. Kun antautuu ja päästää hetkeksi irti tarpeesta hallita Elämää, tapahtuu energialataus ja heiluri heilahtaa vastakkaiseen suuntaan.

Tunnemme kaikki pariskuntia, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta ja jotka kaiken toivon heitettyään ovatkin sitten yhtäkkiä alkaneet odottaa perheenlisäystä. Tämä sääntö pätee myös muilla elämänalueilla.

Tunnen miehen, joka vaikean eronsa jälkeen ryhtyi tosissaan etsimään uutta elämänkumppania. Se vei muutamia vuosia ja edellytti kymmeniä treffejä eri nettideittipalstoilla tapaamien naisten kanssa. Sydänsuruja. Pettymyksiä.

Mutta jokaisen pettymyksen jälkeen mies kasasi itsensä ja yritti uudestaan. Hän ei luopunut unelmastaan mutta ylpeydestään kyllä.

Ja sitten eräänä päivänä hän kohtasi naisen, joka ei ehkä ollut aivan sellainen kuin hän oli ajatellut, mutta jonka kanssa hän näyttää elävän elämäänsä hyvin onnellisena, ehkäpä sen loppuun saakka.

Kun häntä nyt katselee, ei voi kuin ajatella, että olipa hyvä, ettei hän koskaan antanut periksi.

Jos nyt olet pohjilla, onneksi olkoon! Tämä on tuhannen taalan paikka! Hellitä ja lannistu oikein kunnolla. Tee tilaa Ihmeelle.

Ja ota se sitten vastaan kun se haluaa tulla.