Jos meditointi jää väliin, ovat seuraukset yhtä dramaattiset kuin jos unohtaisi jonain iltana pestä hampaansa.
Eli niitä ei ole.
Tai ne ovat niin vähäiset, että niillä ei ole merkitystä.
Jos sen sijaan tunnet ahdistusta ja syyllisyyttä siitä, että et ehdi meditoida, seurauksena on stressin pahinta laatua, distressiä.
Ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä stressata itseään siitä, ettei ehdi/jaksa/viitsi meditoida.
Jos sinulla on vaikeuksia saada meditointihetki mahtumaan arkeesi, ehdotan, että päästät irti tarpeesta saada se mahtumaan arkeesi. Anna olla.
Lasten ja Matti Nykäsen suusta tulee usein kirkkaita viisauksia. Eräs omista suosikeistani on 8-vuotiaan Paulan toteamus: On kumma, miten vähän saa aikaiseksi, kun vain lakkaa yrittämästä.
Joka aamu on armo uusi. Olkoon tämä perjantai armoperjantai. Anna itsellesi anteeksi samantien kaikki muutkin laiminlyönnit. Mitä väliä!
Istahda hetkeksi, sulje silmäsi ja hengittele muutaman kerran. Jokaisen uloshengityksen aikana sano hiljaa mielessäsi, että Teen aina sen, mihin pystyn. Puhalla ulos epäonnistumisen ja pettymyksen tunteet. Hengitä sisään hyväksyntää ja armeliaisuutta.
Jokainen tsänssi on uusi mahdollisuus. Tämän nykäismin myötä toivotan sinulle mitä laupiainta armoperjantaita.