No niin, tulen kaapista. En ole kovin kummoinen meditaatio-ohjaaja. Joulunpyhinä jätin meditoinnit väliin. Tekosyiden lista on pitkä kuin jouluostosten kassakuitti. Piti istua perheen kanssa sohvalla. Piti käydä sukulaisissa. Piti katsoa telkkarista jouluohjelmia. Piti tunnelmoida kuusen alla. Piti olla jatkuvasti laittamassa ruokaa pöytään tai siivoamassa sitä pois. Aikaa meni myös kelmuttamiseen ja purkinkansien etsimiseen. Ei siinä ehtinyt meditoida.

Sitten juhlakausi meni ohi. Tuli kaikenlaisia kiireitä. Piti kirjoittaa kirjaa. Käynnistää projekteja. Kirjoittaa tarjouksia. Käydä sauvakävelemässä.

Meditointi ei edelleenkään mahtunut ohjelmaan. Ei ollut aikaa. Vaikka en käy edes kodin ulkopuolella töissä.

Aikaa oli kyllä katsella yhtenäkin iltana kolme jaksoa Syke-sarjaa putkeen. Vaikken edes tiedä tykkäänkö sarjasta.

No. Sitten muistin, että Winter Feast for the Soul eli Sielun talvijuhla alkaa sunnuntaina 15.1.2017

Se on vuotuinen tapahtuma, jonka tarkoitus on kannustaa ihmisiä ympäri maailman omistamaan 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan hiljaisuudelle.

Sen aikana voi harjoittaa hiljaisuutta itselleen sopivin tavoin, esimerkiksi meditoiden, hengellisin harjoituksin, joogaten, päiväkirjaa pitäen. Päivittäin tulisi myös osoittaa ystävällisyyttä muille.

Tapahtuman muistaminen hermostutti minua. Mitä ihmettä keksisin järjestää saadakseni Nollauksen jäsenet mukaan? En ehtisi, jaksaisi enkä varmaan osaisikaan mitään erityistä.

Internet-neuvonantajani Hashin neuvosta käänsin kysymyksen toiseen suuntaan. Miten itse voisin ottaa talvijuhlan haasteen vastaan? Olisiko nyt avautunut tilaisuus saattaa meditointiharjoitteluni ajan tasalle?

Juuri niin päätin tehdä.

Sunnuntaina aloitan. Järjestän silloin kynttiläseremonian.

Saa nähdä mitä tulevat päivät tuovat mukanaan. Miten elämä muuttuu kun tauon jälkeen alkaa taas säännöllisesti meditoida?

Raportoin täällä ja Nollauksen Facebook-sivuilla päivittäin, tavalla tai toisella. Pysykää kanavalla!

Ja tulkaa ihmeessä mukaan! Ja jakakaa kokemuksianne.

Talvijuhlan innoituksena on 1200-luvulla eläneen sufimystikon ja –runoilijan Jelaluddin Rumin runo, josta esitän tässä vapaan suomennokseni:

Uusi kuu opettaa lempeyttä
ja harkintaa ja sitä miten synnyttää
itsensä hitaasti. Kärsivällisyys pienissä
yksityiskohdissa tekee isot asiat,
kuten maailmankaikkeuden, täydellisiksi.
Aivan kuten yhdeksän kuukautta huomion kohteena
saa sikiön kasvamaan, saa neljäkymmentä
varhaista aamua meidät
kasvamaan lempeästi kokonaisiksi.

Winter Feast of the Soulin verkkosivut löytyvät täältä.