Olen varma yhdestä asiasta: elämässäsi on eräs henkilö, johon et ole koskaan täysin tyytyväinen. Teki hän mitä tahansa, aina se menee jotenkin pieleen. Hän tekee kaikkea joko liikaa tai liian vähän. Usein tämä tyyppi on suorastaan rasittava. Hänen kanssaan eläminen on enimmäkseen todella raskasta, erityisesti siksi, että hänestä et pääse ikinä eroon.

Ei, en puhu ex-kumppanistasi tai hieman hitaasta Torsti-serkustasi vaan sinusta.

Idolini Louise L. Hay on sanonut, että kaikkien vaikeuksiemme taustalla on se, ettemme osaa rakastaa itseämme.

Rahavaikeutemme johtuvat Louisen mukaan siitä, ettemme pidä itseämme rahan arvoisena.

Työvaikeudet johtuvat siitä, ettemme usko kykyihimme.

Terveysongelmat johtuvat siitä, ettemme usko ansaitsevamme hyvää terveyttä.

Jäljet johtavat aina sylttytehtaalle nimeltä alitajunta. Sinne on säilötty erilaisia ajatuskaavoja, joiden mukaan toimimme. Emme ole niistä lainkaan tietoisia ja siksi meidän on vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Miten muka rahavaikeuteni voisivat johtua siitä, etten pidä itseäni rahan arvoisena? Minähän nimenomaan haluan rahaa!

Mutta kun sylttyä hieman raaputtaa, niin totuus alkaa kyllä paljastua.

Se, ettemme osaa rakastaa itseämme, ei liene ihme kun ottaa huomioon, että elämme kulttuurissa, jossa itserakkautta pidetään vastemielisenä luonnevikana. Varoittavana esimerkkinä meille kerrotaan tarinaa Narkissoksesta, joka ei rakastanut ketään muuta kuin itseään. Hän rakastui omaan kuvajaiseensa ja istui ihailemassa sitä lammen rannalla kunnes hukkui.

Narkissoksen nimestä on johdettu paitsi sana narsissi, kevätkukka, joka kasvoi lammen rannalle Narkissoksen hukuttua, myös luonteenpiirre, jota kutsutaan narsismiksi. Narsismi on puhekielessä vakiintunut tarkoittamaan vain persoonallisuushäiriötä, jonka vallassa ihminen ei tunne empatiaa ja peittää huonoa itsetuntoaan kävelemällä muiden yli.

Mutta psykologiassa tunnetaan muunkinlainen narsismi. Terve narsismi on sitä, että voi katsoa itseään peiliin ja hymyillä täysin tyytyväisenä kuvajaiselleen. Uskokaa tai älkää, suurimmalle osalle ihmisistä tämä on lähes mahdotonta. Ja se on todella outoa, kun ottaa huomioon että me kaikki synnymme tähän maailmaan täydellisinä pieninä Narkissoksina.

Kaikkein vaikeinta peilikuvalleen hymyileminen on yleensä niille, jotka muut näkevät lähes täydellisinä. Narsistista luonnehäiriötä poteville se on mahdotonta. Heidän itseinhonsa on niin suuri, että heidän on tuhottava muut ympäriltään, jotta he voisivat elää.

Louise L. Hay on kertonut mitä yleensä tapahtuu, kun hän kehottaa asiakkaitaan katsomaan itseään silmiin peilikuvan avulla noin minuutin ajan. Useimmat eivät kykene tähän hetkeä kauempaa. Monet romahtavat täysin. Alkavat itkeä. Joutuvat kauhun valtaan.

Sanotaan, että kun katsoo toista silmiin minuutin ajan, katsoo suoraan tämän sieluun. Sitäkö me niin pelkäämme? Omaa sieluamme? Omaa itseämme?

Viime viikon blogipäivityksessä pohditiin sitä, ettei meitä oikeastaan ole olemassa. Minä on illuusio. Kuka siis on se, jota niin pelkäämme?

Kuka sieltä peilistä meitä oikein katselee?

Oli se kuka tahansa niin yksi asia on varma. Sieltä katselee todella hyvä tyyppi. Sieltä katselee tyyppi, joka kuuluu tähän ihmeellisen maailmankaikkeuden systeemiin samalla lailla kuin puolukka hilloon, kuten laulussa lauletaan. Sieltä katselee tyyppi, joka on osa Dharmaa. Oli se tyyppi millainen tahansa niin kosminen palapeli ei olisi täydellinen ilman juuri sen muotoista palaa.

Sanotaan, että yksinäisyys on merkki siitä, että tarvitsemme epätoivoisesti omaa seuraamme.

Voisiko tämä syksy olla se vaihe elämässämme, jolloin opettelemme nauttimaan omasta seurastamme? Voisimme ehkä myös opetella ajattelemaan, ettei meidän tarvitse todistaa arvoamme tekemällä mitään erityistä vaan vain olemalla juuri se, joka olemme.

Tee tänään peiliharjoitus. Katsele itseäsi silmiin minuutin ajan ja sano itsellesi, että rakastat sinua sydämesi pohjasta juuri sellaisena kuin olet. Väläytä lopuksi peilikuvallesi hymy. Päätä sitten, että tänään ansaitset elantosi tekemättä mitään muuta kuin olemalla oma itsesi. Se saa nyt riittää.

Ja vietä sitten loppupäivä omassa seurassasi. Parempaa et nimittäin löydä mistään.