Elämästä ja maailmasta voi olla montaa mieltä, mutta ihmeellisenä niitä ainakin on pidettävä.

Oletan, että tänään pukkaa hieman kiirettä. Kiireen keskellä maailma alkaa näyttää juoksuradalta. Kiireestä seuraa väsymystä ja väsymys vääristää asioiden mittasuhteet.

Nyt ei auta muu kuin pysyä hetkessä ja tehdä asia kerrallaan. Perunateatterissa ollessaan ei kannata katsella vieressään kohoavaa perunavuorta vaan ottaa käteensä peruna kerrallaan ja keskittyä kunkin kuorimiseen. Kuoriessaan olisi hyvä, jos voisi olla kertaamatta tekemättömien töiden listaa ja vain kuoria.

Varsinainen joulun ihme on, että joka vuosi asiat jotenkin järjestyvät. Voi olla, että niiden järjestyminen vaatii järjestämistä ja se taas supersankarin voimia.

Kun asiat tulvivat yli äyräidensä, on parasta keskeyttää perunateatteri ja vetää henkeä. 20 minuutin meditaatiotuokio virkistää enemmän kuin tunnin nokoset eikä siitä seuraa tokkuraista oloa.

Tee siis ihmemeditaatio.

Hakeudu paikkaan, jossa sinua ei häiritä ja laita kännykkä lentotilaan. Säädä ajastin 20 minuuttiin. Istu selkä suorana ja silmät kiinni ja hengitä kolme kertaa sisään ja ulos, mahdollisimman syvään ja pitkään. Sitten vain ole. Antaudu joulun ihmeelle. Toista hiljaa mielessäsi mantraa ”kaikki järjestyy kuin ihmeen kautta”.

Kun meditaatiotuokio on ohi, palaa tehtäviesi pariin ja ota ne vastaan yksi kerrallaan. Ihminen pystyy yllättäviin suorituksiin joten älä selitä itsellesi ettet jaksa etkä ehdi eikä mistään tule mitään. Kyllä jaksat, ehdit ja lopputulos on loistava. Juuri tarpeeksi hyvä.

Muista, että fiksu ihminen oikaisee, soveltaa, jättää tekemättä ja asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Muista, että sinä määräät tahdin. Älä yritä navigoida toisten odotukset kompassinasi. Sinä olet kohtalosi herra, sinä olet sielusi kapteeni, kuten runoilija William Ernest Hanley kirjoittaa runonsa Voittamaton (Invictus) lopuksi.

Sinä olet myös ja ennen kaikkea ihmeellinen. Maailmakin on ihmeellinen ja kaikki ihmiset siellä.