Perheessäni oli kaksi sotasankaria. Isä ja äiti.Isä soti ase kädessä. Vaikka isä kertoi sodasta suurena suomalaisena sankaritarinana, minulle oli jo lapsesta asti selvää, että sota on hirveintä, mitä voi tapahtua.Siksi en lapsenakaan ymmärtänyt, miksi kotikaupungissani Hämeenlinnassa itsenäisyyspäivää juhlittiin ”sotilaallisin” menoin.Äidin varsinainen sota alkoi vasta vuosia sodan jälkeen.  Hän liittyi niiden naisten joukkoon, jotka ottivat…