Tyhjyyttä pidetään ehdottoman kielteisenä asiana. Tyhjyys on täyden vastakohta ja täyttä meidät on kaikki opetettu tavoittelemaan. Täysi on täydellisyyttä. Tyhjyys sen sijaan voi olla suorastaan kauhistuttavaa. Tyhjä jauhovakka tai jääkaappi ovat puutteen tunnusmerkkejä ja enteilevät nälkää ja kurjuutta. Tyhjästä lompakosta tai pankkitilistä puhumattakaan.

Nämä tuntuvat niin itsestään selvältä, että saattaa kuulostaa oudolta jonkun kirjoittavan tyhjyydestä blogipäivityksen.

Kirjoitan tyhjästä siksi, että olen oppinut rakastamaan sitä.

Pudottuani ns. tyhjän päälle, havaitsin ettei tyhjyys ollut lainkaan niin kauheaa kuin se työ, jota teemme sen täyttämiseksi. Ahkeroimme lujasti, jottemme kohtaisi tyhjyyttä sen missään muodossa.

Jos sitten kuitenkin kohtaamme, havaitsemme usein yllätykseksemme, että Tyhjyydessä on itse asiassa hyvinkin mukavaa. Tähän perustuu zen-meditaation teho. Poikani lähti juuri Zen-keskukseen, 7 tunnin ”istuntoon”. Kuulostaa hirveältä! Se on kuin katselisi junan ikkunasta tuntikausia maisemaa, joka ei muutu, poika sanoi.

Miksi ihmeessä ihmiset tuntevat vetoa niin tylsään puuhaan?

Luullakseni siksi, että absoluuttista tylsyyttä lähentelevässä tyhjyyden tilassa tuntee kummallisella tavalla olevansa täysin elossa.

Tyhjästä on paha nyhjäistä, sanotaan. On totta, ettei tyhjää viinilasia saa nyhjäisemällä täydeksi, ellei ole Jeesus. Mannaa ei myöskään kannata odottaa putoavan taivaasta, ellei ole Mooses.

Meille ihmisille on tyypillistä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, miltä todellisuus meille näyttäytyy. Näemme vain muutaman prosentin ympäristössämme olevista asioista ja tapahtumista. Yleensä keskitymme näkemään vain sitä, mitä olemme tottuneet näkemään.

Yleensä se, mitä näemme on haluamiemme asioiden puutetta.

Puute ei ole tyhjyyden synonyymi. Vapaus sen sijaan on. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Tyhjyydessä vallitsee nimittäin suuri vapaus. Se on hyvin energisoiva ja sähköinen tila.

Maailmankaikkeus kokonaisuutena näyttää toimivan niin, että tyhjä aina täyttyy. Mutta se ei täyty niin, että sitä niska limassa täytetään. Itse asiassa asianlaita on päinvastoin. Maailmankaikkeus on jatkuvaa virtausta. Tyhjyys on itse asiassa tilaa.

Tyhjyydessä syntyy ajatuksia ja oivalluksia ja ratkaisuja.

Vuosikymmenien ajan minulla oli tapana tuntea kauheaa ahdistusta, jos eteen tuli tyhjä hetki. Sunnuntai-iltapäivät olivat täyttä kärsimystä. Tuntui, että juuri sunnuntaisin elämä meni täysin hukkaan. Mielekäs eläminen olisi edellyttänyt mielekästä toimintaa, kuten taidenäyttelyyn tai kahvilaan menemistä. Mutta jos lähdin jonnekin, putosin kotiin palattuani usein kahta kauheampaan tylsistymisen tunteeseen. Jos taas en lähtenyt, ryhdyin katselemaan televisiota, josta ei juuri koskaan tullut mitään sellaista, mitä olisin halunnut katsella. Tai sitten ryhdyin tekemään pannukakkua, jota kukaan ei oikeasti halunnut syödä, vain tunteakseni tekeväni jotain mielekästä.

Koska olen luonteeltani kärsimätön ihminen, tylsyyden tunne vaanii minua edelleen jatkuvasti. Mutta nyt tiedän, miten se selätetään. Ensin meditoin. Sitten käyn sänkyyn makaamaan ja tuijotan ikkunasta ulos. Tunnen ikkunani vieressä kasvavan vaahteran hyvin yksityiskohtaisesti. Voin tuijotella sitä hyvinkin tuntikausia. Se saattaa aluksi tuntua hieman pitkäveteiseltä. Mutta vähitellen saan tyhjyydestä kiinni. Alkaa tuntua virtausta. Kehoa alkaa kihelmöidä. Nousen ylös vasta kun tuntuu, että niin on tehtävä. Saan yleensä jonkun merkin. Joku soittaa. Tunnen tarvetta tarkistaa sähköpostin ja siellä on jokin kiinnostava asia, joka innostaa minut toimimaan.

Jos sen sijaan makaan sängyssä ja tuskailen elämän tylsyyttä, voin olla varma, että vajoan syvemmälle tylsistymisen suohon. Sieltä on vaikeaa päästä ylös.

Taolaisuudessa tyhjyys on suuresti arvostettu vastaanottavaisuuden tila, jossa ihminen on vapautunut sinne tänne sinkoilevista haluistaan. Lao Tzu kuvaa tyhjyyttä seuraavasti Pekka Ervastin tekemässä suomennoksessa Tao Te Chingstä:

Vaununpyörän kolmekymmentä puolapuuta, jotka yhtyvät keskukseen, tekee hyödyllisiksi keskellä oleva läpi, missä tyhjyys vallitsee.

Savesta tehdyt astiat ovat hyödyksi onttoutensa tähden.

Ovet ja ikkunat ovat rakennukselle hyödyksi, sen tähden että ne ovat otetut seinästä pois.

Olevainen on siis ansiokas, mutta ei-olevainen on hyödyksi.