Unen ja meditoinnin eroista

Sain kysymyksen nukkumisen ja meditaation eroista.

Ensiksi lainaus Dalai Lamalta: Uni on parasta meditaatiota.

Monet länsimaalaiset ihmiset kärsivät kroonisesta unenpuutteesta. Vaikka nukkuisimmekin suositusten mukaiset 8 tuntia, voi unemme olla virkistämätöntä.

Tapasin juuri miehen, joka vaimoineen oli osallistunut tutkimukseen, jossa määriteltiin heidän vuorokautista stressitasoaan (eri indikaattoreiden kuten sykkeen yms avulla). Tulos oli, että mies nukkui kun tukki mutta vaimo ei päässyt lainkaan sellaiseen syvään, virkistävään uneen, jota tarvitsemme voidaksemme hyvin.

Nokoset ja mikrounet ovat suositeltava asia. Mutta pelkkä nukkuminen ei takaa virkistymistä. Esimerkiksi Kroonista väsymysoireyhtymää potevat nukkuvat jatkuvasti virkistymättä lainkaan.

Nukkuessaan ihminen ei ole tietoinen. Meditoidessaan on. Aivomme surraavat siis eri taajuuksilla.

Meditoiminen on menetelmä muuttaa aivoja niin, että stressivaste vähenee ja sympaattinen hermosto rauhoittuu. Kortisolin tuotanto vähenee ja hyvänolon hormonien erittyminen lisääntyy. Meditoiminen siis rauhoittaa pitkällä juoksulla ja valmentaa siksi myös hyvään nukkumiseen.

Molempia tarvitaan. Nokoset ovat aivan varmasti hyvä asia mutta esimerkiksi unettomuuteen (jonka syy on useimmiten stressi) ei nukkuminen auta. Jos uni ei tule, se ei tule vaikka kuinka käskisi.

Sain itse avun univaikeuksiini meditaatiosta. Se rauhoittaa minua vaikka joskus meditointi saattaa laukaista rauhattomuuttakin. Mutta rauhattomuus on osa hermojärjestelmän puhdistumista ja uusille tavoille oppimista.

Mutta mikään pikararatkaisu meditointi ei ole. Mikrounet voivat todellakin tuoda nopeaa helpotusta elämään. Minä ainakin otan päivänokosia mielelläni.