Matkustaminen on hyväksi aivoille. Matkailu opettaa enemmän kuin mikään muu. Matkustaminen kannattaa. On monia sanontoja, joissa ylistetään matkustamisen ihanuutta. Siksi huomioni kiinnittyi filosofi Agnes Callardin kolumniin The New Yorkerissa, jonka otsikko suomeksi käännettynä kuuluu jotenkin näin: Miksi ei pidä matkustaa. Matkustaminen muuttaa meidät huonommaksi versioksi itsestämme samalla kun se vakuuttaa
Aktivisti A.J. Muste (kuvassa) tuli tunnetuksi Vietnamin sodan vastaisesta protestistaan. Hän seisoi Valkoisen talon edessä kynttilän kanssa yö toisensa jälkeen. “Luuletko, että tuo tulee muuttamaan maailmaa”, häneltä kysyttiin. “En tee tätä siksi, että muuttaisin maailmaa vaan siksi, ettei maailma muuttaisi minua”, hän vastasi. Kirjoitan tätä kiirastorstaina. Sana ”kiiras” tarkoittaa tuskaista.
Kirjan kirjoittaminen on monen salainen toive. Saan silloin tällöin viestejä, joissa tämä toive esitetään ja minulta kysytään neuvoja.En ole mikään asiantuntija, julkaisinhan ensimmäisen kirjani vasta 57-vuotiaana ja olen kirjoittanut vasta neljä ja yhteiskirjoittanut yhden, mutta joitain ajatuksia minulla on aiheesta. Ne perustuvat omiin kokemuksiini ja minua viisaampien neuvoihin. 1. Kaikki
Tänään, naistenpäivänä, sitä voisi olla ajattelematta maailman murheita. Mutta voiko sitä olla? Monet ystävistäni ovat täysin uupuneita ja onko se mikään ihme. Hyvä kun ehdimme koronan jälkeen henkäistä, niin jo oli Euroopassa syttynyt sota. Sen jälkeen Lähi-Idän tilanne eskaloitui ääripisteeseensä. Sähkön hinta nousi. Saatiin hallitus, jonka mielestä horjumme kuilun partaalla.
Saara Ritvos tunnustaa esseessään Kaksoiselämää elävänsä kaksoiselämää: hänen lapsensa katsoo ruutuviihdettä suosituksia enemmän ja syö välillä nakkeja. Pyykkikorikin tursuaa ja äidin löytää usein makaamasta sohvalla puhelinta skrollaamassa – samalla kun lapsi katsoo Pipsa Possua. Muille Ritvos kuitenkin huomaa kertovansa toisenlaista tarinaa, sellaista, joka sopii paremmin ihanneäitiyden mielikuvaan eli siihen, jossa syödään itsetehtyä
Syrjintä on kamala sana. Syrjintää on se, että ihmistä kohdellaan huonommin kuin toisia jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Kaikilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjintä kielletään monissa kansallisissa laeissamme, yhdenvertaisuuslaissa ja rikoslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Näin sanoo yhdenvertaisuusvaltuutettu. Syrjintä on siis laitonta. Siitä huolimatta syrjintää tapahtuu, jatkuvasti ja kaikkialla. Olen pohtinut
Olen katsonut amerikkalaista Jeesus-sarjaa The Chosen. Jeesus-elokuvat ja -sarjat ovat järjestään heikkotasoisia ja latteita mutta Chosen on aivan katsottava, paikoitellen jopa hyvä. Se on parhaimmillaan kuvatessaan elämänmenoa Lähi-idässä Rooman miehityksen aikana. Lavasteet, puvut ja juutalaisen kulttuurin kuvaaminen on toteutettu hienosti ja asiantuntevasti. Sarjasta tulee hyvin selväksi, että Jeesus oli ennenkaikkea juutalainen
Juttelin joku aika sitten muutaman nelikymppisen ystäväni kanssa ”nykyajan nuorista”. Ystävieni mielestä he ovat laiskoja ja saamattomia ja liikaa tunteidensa vietävinä. Molemmat ystäväni ovat kokeneet työuupumuksen ja loppuunpalamisen. Aloin miettiä, miksi pidämme ihanteenamme systeemiä, joka selvästi ei toimi ja joka tekee ihmiset sairaiksi. Miksi haluamme työntää nuoret oravanpyörään, jota emme jaksa
Tosiasiat tosiasioina: olen negatiivinen ihminen. Isäni oli sydämensä särkenyt sotaveteraani ja hän kasvatti minut pelkäämään pahinta, olemaan luottamatta itseeni ja uskomaan, ettei mitään hyvää voi tapahtua ja jos tapahtuukin, siitä on maksettava kova hinta. En syytä isääni mistään. Hän joutui herkkänä ihmisenä ja hyvin nuorena todella vaikeaan paikkaan: 20-vuotiaana suojattua
Meillä menee paremmin kuin koskaan mutta kovin onnellisia emme silti ole. Kärsimyksen ongelma on ikivanha ja sen ratkaisemiseksi on vuosituhansien aikana kehitetty loputtomasti keinoja ja menetelmiä. Nykyisin näitä ratkaisuja tarjoaa jatkuvasti kasvava itsehoitokirjallisuuden sektori. Mutta onko self-helpistä mitään hyötyä? Voiko se itseasiassa olla osa ongelmaa, jota se pyrkii ratkaisemaan? Näin
Toimittaja Hanna-Kaisa Hongisto pohdiskeli Hesarissa hiljan sitä, kuinka paljon palkka vaikuttaa ammatinvalintaan – ja saisiko se vaikuttaa. Hongiston mielestä on typerää valita opiskeluala ensisijaisesti palkan perusteella. Jäin miettimään asiaa. Olen koko elämäni tehnyt työtä mutta enimmäkseen sellaista, josta ei ole maksettu lainkaan tai josta on maksettu hyvin vähän. Syy tähän on se,
Kuuntelin eilen Mel Robbinsin podcastia. Hän kannustaa siinä kuulijoitaan toteuttamaan projektinsa, jotka pelkojen, ajan- tai rahanpuutteen tai jonkin muun (teko)syyn takia ovat jääneet toteuttamatta. Hän kertoo naisesta, joka sai kustannussopimuksen kirjastaan 18 vuotta sitten, eikä ole vieläkään kirjaansa kirjoittanut koska ei ole uskaltanut. Pelkää olevansa huono. Melin podcast ärsytti minua. Olen samaa mieltä