BLOGEJA

Inhoatko sinäkin talvea? Opi talvehtimaan!

Olen pitkään ajatellut, että aivan samoin kuin on (tutkitusti) aamu- ja iltaihmisiä, on myös kesä- ja talvi-ihmisiä, vaikka jälkimmäistä mahdollisuutta ei tietääkseni ole tutkittu. Mutta jotkut meistä, kuten minä, eivät viihdy talvessa. Minulle talvi on vaikeaa, työlästä ja raskasta aikaa.  Suomessa kesäihmisyydestään ei kuitenkaan kannata puhua.  Jos ei tykkää hiihtämisestä

Lue lisää »

Pinkit Jeepit – Mitä olen oppinut synkronisaatioista?

Sairastuin koronaan ja olen siksi katsonut paljon Netflixiä, erityisesti sarjaa Manifest. En paljasta sen juonta, sanon vaan, että Manifest käsittelee ihmettä ja siinä leikitään jopa jumalallisen väliintulon mahdollisuudella. Sarjan ensimmäiset kolme tuotantokautta ovat hieman hitaita mutta minut ne saivat kuitenkin koukkuun. Tykkään siitä, miten Manifestissa etsitään vastauksia ihmeeseen tieteestä: fysiikasta, biokemiasta,

Lue lisää »

Mitä viha on?

Nykyään puhutaan paljon vihasta. On naisvihaa ja lapsivihaa ja vihapuhetta. Ihmiset tuntuvat olevan nyt erityisen vihaisia ja purkavan sitä toisiinsa enemmän kuin aikoihin. Tai sitten se vain tulee enemmän esille koska sosiaalinen media ja myös siksi, että elämme murrosaikaa. Neuvostoliitto kaatuu, USA demokratisoituu ja vähemmistöt ovat vihdoin saavuttamassa täysiä ihmisoikeuksia.

Lue lisää »

Miten käsitellä ilmastoraivoa ja matkustushäpeää?

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Venla Rossi kirjoitti häpeästä, jota ihmiset tuntevat lähtiessään lentomatkalle ilmastokriisin keskellä, mutta joka ei kuitenkaan estä heitä matkustamista vaikka se hävettääkin. Olen tässä jo vuosia kamppaillut sen hivuttavan tunteen kanssa, joka minut valtaa kun kuulen ihmisten lentomatkoista. En ole itse lentänyt neljään vuoteen paitsi kerran työmatkalle Kittilään.

Lue lisää »

Menestymättömän tunnustuksia

Luin äsken Hesarista Camilla Tuomisesta ja hänen sähkömersustaan ja siitä, ettei hän enää häpeä menestystään. Jutussa haastateltu poliittisen historian tutkijatohtori Mona Mannevuo sanoo, että aikanaan Suomessa: ”omien taitojen kehumista tai menestyksestä puhumista pidettiin osoituksena luonnehäiriöstä.” Tämä perinne elää ilmeisesti vieläkin vahvana. Minä en ole menestynyt oikein missään, enkä etenkään rikastunut.

Lue lisää »

Naisviha on huono sana

Luin juuri Maria Petterssonin HS-kolumnin, joka oli otsikoitu klikkaussyötiksi: Kaikki me olemme naisvihaajia. Luin sen tietysti, koska tiedän, että en vihaa naisia. Näinhän klikkaussyötit toimivat    Pettersson kirjoittaa, että me kaikki syyllistymme naisten aliarvioimiseen, useimmiten tietämättämme. Hän kutsuu tätä vihaamiseksi.  Naisviha on huono ilmaus ongelmalle, joka on vihaa paljon viheliäämpi. 

Lue lisää »

Kuka saa kirjoittaa?

Ronja Salmen YLE-kolumnia ”Suomessa pääsee asiantuntijaksi kirjoittamalla kirjan” on tiuhaan jaettu sosiaalisessa mediassa. Salmen kolumnin pointti on ilmeisesti tässä: ”On mahdotonta tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta. Lukemattomuus näkyy osassa esikoiskirjoista, joiden tekijät haluavat hyötyä kirjailija-tittelistä.” Olenko ainoa, joka ei ihan ymmärtänyt tätä pointtia? Onko se se, että jos ei lue kirjoja eikä

Lue lisää »

Hippinä on hyvä olla

Minua on kutsuttu hippivaimoksi ja hippiäidiksi ja nyt myös hippimummoksi eikä siinä mitään. Hippi ei ole minun korvissani haukkumasana. Täti kuulostaa pahemmalta.  Hippi juontuu sanasta hip, joka tarkoitti 60-luvulla ajan pulssilla olemista. Ihmisen katsottiin olevan hip, kun hän seurasi aikaansa ja kulki edistyksen etuvartiossa.  Hippiliike on peräisin beatnik-ilmiöstä. Opin tämän

Lue lisää »

Pahaa mummoa ken pelkäisi?

Kirjoitan kirjaa isoäitiydestä, ja teen sen takia tutkimustyötä. Eräs ilmiöistä, jonka olen löytänyt, ovat hirviöisoäidit. Kutsun heitä mumzilloiksi. Olen toki ollut aikaisemminkin tietoinen perheissä esiintyvistä sukupolvien välisistä jännitteistä mutta koska mummoista puhutaan mediassa ja kirjallisuudessakin etupäässä lapsenlapsiinsa höpsähtäneinä ikuisina letunpaistajina ja käpylehmien askartelijoina, mielikuvamme heistä ei välttämättä vastaa koko todellisuutta.

Lue lisää »

Tee jotain törkeää

Luin hiljattain Raynor Winnin kirjan Salt Path, jossa hän kertoo, mitä tapahtui, kun hänen perheensä menetti maatilansa, elinkeinonsa ja kaiken omaisuutensa luotettuaan vääriin ihmisiin ja hävittyään epäreilusti oikeusjuttunsa. Samaan syssyyn Raynorin aviomiehellä todettiin halvaantumiseen ja dementiaan johtava rappeuttava sairaus. Heille annettiin oikeudenkäynnin jälkeen viikko aikaa poistua kotoaan, jossa he olivat

Lue lisää »