Me ihmiset olemme kummallista porukkaa. Vastustelemme kaikkein hanakammin sellaista, mitä eniten haluamme. Jos sinulla on unelma, joka ei vain toteudu, syynä on mitä todennäköisimmin se, ettet salli kyseisen asian tapahtuvan.
Mitä ihmettä?
Olen viime päivinä tutustunut Sydney Banksiin. Hän oli skotlantilainen hitsari, joka koki yhtäkkisen valaistumisen eräässä avioliittoseminaarissa terapeutin puuskahtaessa hänelle että Et sinä ole epävarma, Syd. Ajattelet vain olevasi.
Loppu onkin sitten, kuten sanotaan, historiaa.
Olen Esther Hicksin ihailija vaikka tiedän, ettei sen myöntäminen ole brändilleni eduksi. Esther kanavoi henkienergiaa nimeltä Abraham. Kuulostaa kauhealta. Eipä ihme, että hän on monien mielestä täysi huijari. Voi olla. Mutta oli tai ei, kaikki mitä hän sanoo on kirkasta ja selkeää ja järkeenkäypää. Joten olen ajatellut suhtautua häneen hieman samoin kuin eräs huijatuksi tullut nainen huijaripoikaystäväänsä:
Rahat meni mutta oli se sen arvoistakin!
Ihminen ei ole saari. Ympärillämme on aina ihmisiä, jotka vaikuttavat meihin, halusimme tai emme.
Minun elämääni vaikuttaa tällä hetkellä erityisesti kaksi läheistä: nuori mies, jolla on hyvin vaikeaa ja vanha äiti, jonka muisti on vähitellen katoamassa. Edellinen saa minut tuntemaan toivottomuutta. Jälkimmäinen taas avuttomuutta. En osaa ratkaista kummankaan tilannetta. On päiviä, jolloin aurinko on niin tiheiden pilvien takana, etten usko sen koskaan sieltä tulevan esille.
Onnellisuudesta on tullut samanlaista kuin kaikesta muustakin nykyään: tavoite, joka yritetään saavuttaa erilaisin keinoin, menetelmin ja vippaskonstein. Kun sitten ei onnistuta, masennutaan entisestään.
Mutta mitä ihmettä onnellisuus oikein on?
Eräs ystäväni jakoi juuri Facebookissa jonkun iltapäivälehden jutun, jossa kerrottiin bikinifitness-harrastaja Miran töppäyksestä Haluatko miljonääriksi? -kisassa. Hän ei tiennyt kuka seuraavista henkilöistä on kansainvälistä julkisuutta saavuttanut tietotekniikka-asiantuntija ja ohjelmointiguru?
A) Teuvo Hakkarainen, b) Terhi Kiemunki, c) Sebastian Tynkkynen, d) Linus Torvalds
Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan.
Meditoin noin tunnin eli lähes koko lentomatkan Helsingistä Rovaniemelle. Se oli tervetullut rauhoittumishetki kaiken hässäkän keskellä.
Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan.
Tämä oli kauhea päivä.
Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan.
Sunnuntait ovat nykyisin täynnä ohjelmaa ja niin tämäkin. Järjestin Facebook-livemeditaation klo 12. Viime hetkillä löysin Dalai Laman analyyttisen meditaation. Siinä annetaan alitajunnan/ maailmankaikkeuden löytää vastaukset ongelmiimme meidän puolestamme. Ideana on kuvitella ongelmat, joihin haetaan ratkaisua, kupliksi, ja päästää ne sitten leijumaan vapaasti. Kun kuplien äärellä viettää hetken, hätäilemättä ja hötkyilemättä, vastaus löytyy itsestään. Siinä käy niin, että ongelma löytää vastauksensa ilman meidän väliintuloamme.
Tässä blogisarjassa repsahtanut meditaatio-ohjaaja yrittää päästä takaisin rutiiniinsa, vastaamalla Winter Feast For The Soul -tapahtuman haasteeseen: 40 minuuttia päivässä 40 päivän ajan.
Perjantaihin kuului Skype-palaveri, käännöstöitä, bloggaamista ja suunnittelua. Meditoin puoli tuntia kesken työpäivän ja illalla vetäydyin muutamaksi tunniksi hiljaisuuteen. Poltin kynttilää ja pysyttelin erossa tietokoneesta.