Mitä maailmasta tulisi, jos kaikki tekisivät etupäässä sitä, mitä rakastavat?

Arvelen, että melko toimiva paikka, sillä silloin kaikki tekisivät myös sitä, mitä oikeasti osaavat ja sählääminen jäisi vähemmälle. Työtä tehtäisiin tehokkaasti ja tulosta syntyisi.

Minä osaan esimerkiksi tehdä aivan erinomaista lohikeittoa. Osaan myös tehdä todella hyviä voisilmäpullia. Silloin kun perheessäni vielä joku söi hiilihydraatteja, valkoisesta vehnästä puhumattakaan, leivoin niitä joskus. Leivoin hartaasti ja keskittyneesti. Sekoitin, sulatin, vaivasin. Leipominen sujui aina hyvin eivätkä tulokset olleet koskaan pettymys.

Olin leipoessani flowssa. Olin se, joka oikeasti olin. Olin olemisen ytimessä. Olin.

Perustin vastikään firman ja sen rakentaminen on vaatinut paljon sellaista, joka ei ole ollut minulle aikaisemmin tuttua. Uuden oppiminen on raskasta varsinkin, jos se edellyttää mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Se vie aikaa ja voimia. Tietoa on nykyisin niin paljon, että sen vyöryessä yli tekee mieli paeta Youtubeen katselemaan kissanpentuvideoita.

Huomasin jokin aika sitten, että aloin voida huonosti. Minun olisi pitänyt keskittyä sellaisiin asioihin kuin Googlen analytiikka ja hakukoneoptimointi. Laskeutumissivut. Trafiikki. En ymmärtänyt niistä mitään. Uuvuin pelkästä ajatuksesta ryhtyä pohtimaan asioita, jotka tuntuivat sijaitsevan aivan toisessa todellisuudessa.

Tunsin itseni Peppi Pitkätossuksi. Pepin mielestä aikuisten elämä on tylsää ja vaivalloista. Heidän pitää olla tekemisissä sellaisten ikävien asioiden kanssa kuin esimerkiksi kummallisverot. Lisäksi heillä on pelkästään ikäviä töitä ja liikavarpaita.

En uskalla edes kuvitella mitä Peppi olisi ajatellut Internet-markkinonnista!

Olin kriisissä. Olin perustanut firmani tehdäkseni vain sitä, mitä todella halusin ja nyt minun pitikin tehdä sellaisia asioita, joita en halunnut.

Kun teen sellaista, mistä nautin, esimerkiksi bloggaan ja ohjaan meditaatioita, sujuu työ helposti kuin heinänteko. Olen flowssa. Olen se, joka oikeasti olen. Tuntuu, kuin elämä virtaisi lävitseni ja planeetat olisivat oikeilla paikoillaan.

Kun teen sitä, mitä osaan ja mitä rakastan, toteutan dharmaani. Dharma on Intiasta peräisin oleva käsite. Sen mukaan kosmos on systeemi, jossa jokaisella on oma paikkansa ja oma tehtävänsä. Tähän on helppo uskoa, kun katsoo miten luonto on järjestetty. Kaikki menee eteenpäin, tarkoituksenmukaisesti ja orgaanisesti.

Vain ihmisillä on kummallinen tarve monimutkaistaa asioita. Ihmiset käyttävät usein melkoisesti aikaa ja vaivaa oman dharmansa vaientamiseen. Miksi? Koska Yhteiskunnan kehittymisen myötä on syntynyt sääntöjä ja suosituksia, joiden tarkoituksena on ollut ohjata ihmisiä elämään tietynlainen, Yhteiskunnan tavoitteisiin sopiva elämä. Yhteiskuntahan on sopimus. Sopimuksen osapuolilta edellytetään sopimuksen noudattamista. Jos siitä poiketaan, syntyy kaaos.

Kuten Putouksen elämäntaitovalmentaja Ymmi Hinaaja on todennut, ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan.

Normielämän malli on syöpynyt niin syvälle kollektiiviseen mieleemme, että emme ole edes siitä tietoisia. Luulemme, että jos poikkeamme normista, jotain kamalaa tapahtuu. Yhteiskunta kääntää meille selkänsä eikä pidä meitä enää kädestä kiinni.

Me siis emme elä itseämme, vaan Yhteiskuntaamme varten. Tämähän on älytöntä. Se on myös suoranaista haaskausta. Yksikään suuri keksintö tai bisnesidea ei ole koskaan syntynyt tarpeesta miellyttää Yhteiskuntaa. Päinvastoin. Innovaatiot syntyvät, kun ryhdytään toteuttamaan Dharmaa. Elämä ei oikeasti ole mikään piirileikki vaan letkajenkka. Siinä ei pyöritä ympyrää vaan mennään eteenpäin.

Jokaisella meistä on Dharmansa. Useimmat eivät vain tiedä, mikä se on. Tämä johtuu siitä, että Dharma on niin olennainen osa sitä, mitä me oikeasti olemme, että emme huomaa sitä. Se on kuin nenä päässämme. Se on aina ollut siinä. Hiljaa ja huomaamatta.

Olen itse päättänyt keskittyä sen tekemiseen, mitä oikeasti haluan tehdä. Se onkin yllättävän helppoa, sillä ympärilleni on kuin itsestään kerääntynyt ihmisiä, jotka näyttävän rakastavan niiden asioiden tekemistä, joita minä inhoan. Näin Kosmos toimii. Suurella rakkaudella ja tarkoituksenmukaisuudella.

Ymmi Hinaaja oli oikeassa.  Yhteiskunta pyörii. Se pyörii ympyrää, joka ei vie mihinkään. Kysymys onkin: mitä sinä vielä siellä pyörit? Hyppää pois ja ryhdy tekemään sitä mitä rakastat.