You are currently viewing Irti ärsytyksestä

Irti ärsytyksestä

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkelin kategoria:Blog
  • Artikkelin kommentit:0 kommenttia

Valaistuneimmankin ihmisen voi joskus vallata ärtymys. Saihan Jeesuskin kerran raivarin temppelissä. Hän hermostui pyhätön vallanneeseen markkinaralliin ja kaatoi pikaistuksissaan kumoon myyntipöydät ja muun rekvisiitan.

Minulla on vielä valaistukseen matkaa ja siksi uskallankin rehellisesti myöntää, että minua yhä ärsyttää aika moni asia.

Ärsyyntyminen uhkaa heti, kun joudun pysähtymään lentokoneen käytävällä ja odottamaan, että edessä oleva matkustaja saa laukkunsa tavarasäiliöön. (Miksi he eivät voi odottaa laukkuineen omalla paikallaan, kunnes ruuhka hellittää, on kysymys, jonka olen hiljaa mielessäni esittänyt lukuisia kertoja).

Ärsyynnyn myös aina, kun joko ajatteluni tai puheeni keskeytetään. Äitinä olen viettänyt pitkiä aikoja ärsyyntymisen tilassa juuri tästä syystä.

Ärsyynnyn mainoskatkoista ja mainosten pätkimistä blogeista tai Youtube-videoista.

Ärsyynnyn löytäessäni perunapussista vihreitä perunoita.

Ärsyynnyn, kun meillä asuva henkilö nimeltä Joku on juonut kaikki kahvimaidot. Tai kun toinen meillä asuva henkilö Kuka on taas kerran jättänyt tiskikoneen tyhjentämättä. Haluaisin potkaista kummatkin ulos talosta mutta he ovat aina piilossa ja se, jos mikä, ärsyttää.

Miksi me ärsyynnymme? Mistä kumpuaa se tuhoava energia, joka valtaa meidät, kun ärsytys-reaktio kytkeytyy päälle?

Kirjassaan Annoying: The Science of What Bugs Us, Joe Palca ja Flora Lichtman valaisevat tätä olotilaa, jolta pyhimmätkään meistä eivät täysin välty. He eivät välty siltä, koska pyhimmilläkin meistä on aivot ja kaikkien aivoissa on kohta, jota kutsutaan pihtipoimuksi. Sen ansiosta – tai sen syystä – kykenemme muodostamaan tunnereaktioita meille tapahtuviin asioihin.

Kun ärsyyntyminen valtaa, siitä voi siis syyttää pihtipoimuaan. Myös mantelitumakkeemme ja hippocampuksemme osallistuvat ärsyyntymistalkoisiin. Jälkimmäinen varastoi kokemuksiamme muistiimme ja edellinen reagoi niihin.

Palca ja Lichtman ilmaisevat ärsyyntymisen kaavalla:  Epämiellyttävä + ennalta arvaamaton + väliaikainen = ärsyttävä.

Meitä ärsyttävät erityisesti asiat, joita emme voi kontrolloida. Kyseessä lienee evoluutiobiologinen ilmiö. Henkiinjäämisemme on ollut aikanaan kiinni siitä, miten hyvin olemme saaneet tilanteet hallintaamme.

Mutta nyt elämme aikaa, jolloin mahdollisuutemme hallita ympäristömme tapahtumia ovat hyvin rajalliset. Olemme tuon tuostakin tilanteessa, jossa pihtipoimumme alkaa temppuilla.

Mitä ihminen voi asialle tehdä?

Ärsyyntyminen on pohjimmiltaan tapa. Se on opittua käytöstä. Tavat ovat toimintamalleja, jotka ovat tallentuneet aivojemme hermoratoihin asti. Niiden muuttaminen on siksi vaikeaa. Mutta ei mahdotonta.

Buddhalainen nunna Pema Chodron on sanonut, että me olemme taivas. Kaikki muu vain säätä. Säät vaihtelevat. Taivas pysyy. Tämä on hyvä muistaa kun joutuu tilanteeseen, jossa myrskypilvet kerääntyvät taivaalle ja alkaa ukostaa.

Seistessäni lentokoneen käytävällä katsellessani edellä seisovan matkustajan yrityksiä saada laukkunsa mahtumaan tavaratilaan sadan kiinalaisen turistin puskiessa minua kumoon takaapäin, olen opetellut sanomaan itselleni näin:

Minulla ei ole kiirettä.
Voin olla tässä vaikka koko päivän.
Lentokone ei lähde ennen kuin me kaikki istumme paikoillamme.
On hyvä vähän seisoskella koska kohta joudumme istumaan.

Koko odottelun ajan hymyilen, aivan kuin olisin juuri saanut ihanan tekstiviestin joltain hurmaavalta mieshenkilöltä. Hymy vapauttaa välittömästi endorfiineja ja auttaa minua näkemään tilanteen kuin tilanteen koomisen puolen.

Lisäksi lähetän rakkaudellisia viestejä sekä edessäolevalle laukkunsa kanssa sähläävälle matkustajalle, että takanoleville tuuppaajille. Voi kun te olette ihania, sanon heille ajatuksissani. On ilo matkustaa kanssanne!

Keskityn myös hengittämiseen. Ja jos alkaa ottaa oikein tiukille, alan laskea mielessäni sadasta alaspäin. Joskus suljeni silmäni ja keskityn olemiseen.

Näillä keinoilla olen oppinut vierottamaan itseni ärsyyntymisen tavasta. Ärsyyntyminenhän on niitä asioita, jotka haittaavat vain ärsyyntynyttä itseään. Ärsyyntyessämme siis rankaisemme itseämme toisten ajattelemattomuudesta. Sehän on täysin järjetöntä.

Itseään ei pidä rankaista mistään. Ei edes ärsyyntymisestä. Siksi siitä kannattaa vapautua. Säännöllinen meditointi auttaa siinäkin asiassa mutta senhän te varmasti jo tiesittekin.