Eräs teksasilainen ystäväni ilmoitti minulle kerran ahdistuneena, että Dallasissa oli satanut viikon putkeen. Hän sanoi, että pimeys ”tappaa hänet sisältä”.

The darkness is killing me inside.

 Tulepa Suomeen kokemaan talvi, jonka juuri vietimme, ajattelin. Tietäisit sitten, mitä on pimeys, joka ei lopu ikinä. Valon puute tekee ihmisistä tutkitusti sekopäitä vaikka söisi minkälaisia annoksia D-vitamiinia.

Tänä(kin) sateisena keskiviikkona kiusaus voi olla suuri esimerkiksi ryhtyä reagoimaan lähimmäistensä edesottamuksiin. Kaikkihan me joudumme joskus tilanteeseen, jossa meitä kohdellaan kaltoin. Koemme vääryyttä. Joku ottaa kiitoksen meidän tekemästämme työstä. Kävelee ylitsemme. Puhuu meistä pahaa. Pettää luottamuksemme.

2000 vuotta sitten Palestiinan puuseppä neuvoi meitä kääntämään toisenkin poskemme näin tapahtuessa. En aikaisemmin ymmärtänyt lainkaan, miksi pitäisi ryhtyä kenenkään kynnysmatoksi. Nyt ymmärrän, ettei siitä ollut koskaan kysekään. Pahalta pitää vain viedä voima pois osoittamalla, että sillä mitä joku meille tekee, ei ole oikeastaan yhtään mitään väliä.

Vain sillä, mitä me teemme, on meille väliä.

Sanotaan sitäpaitsi, että paha saa palkkansa. Kokemukseni mukaan asia on hieman monimutkaisempi. Mitä vähemmän askartelemme toisten ihmisten tekojen parissa, sen parempi. Ei ole meidän tehtävämme, Luojalle kiitos, palkita ketään yhtään mistään.

Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan.

Jos joku tekee meille vääryyttä, siihen on parasta olla puuttumatta. Maailmankaikkeus on nimittäin suuri systeemi. Minkä annat, sen saat.

Neale Donald Walsch, mies joka keskusteli Jumalan kanssa kolme vuotta ja kirjoitti näistä keskusteluista sarjan bestsellereitä, on sanonut, että tekomme, sanamme ja jopa ajatuksemme ovat kuin bumerangeja. Ne tulevat aina takaisin. Siksi kannattaa miettiä, mitä tekee, sanoo ja ajattelee.

Pahuutta ei saa pienemmäksi pohtimalla sitä. Parempi keino on ryhtyä ajattelemaan pahantekijöitä rakkaudella, keskittyen heidän hyviin ominaisuuksiinsa. Sillä lailla pahuus vähenee ja hyvyys lisääntyy. Se on todella outo juttu! Mitä paremmassa valossa muut näkee, sitä paremmiksi he muuttuvat.

Kokeiltu on. Toimii!

Havaitsin juuri, että sade loppui. Johtuiko se siitä, että en vähään aikaan sadatellut sitä vaan lauloin erästä rakastamaani Roberto Carlosin laulua joka sai minut hyvälle tuulelle?

Joka tapauksessa nyt paistaa aurinko!

Ja tästä muistuikin mieleeni Hafezin, persialaisen mystikon, kaunis mietelmä:

Kaiken tämän ajan jälkeenkään ei Aurinko koskaan sano Maalle: ”Sinä olet minulle velkaa”. Katso, mitä sellainen rakkaus saa aikaan. Sehän valaisee koko taivaan!