Olen kuunnellut viime aikoina paljon Esther Hicksiä ja opetellut ajattelemaan elämää hänen perspektiivistään. Helppoa ei ole ollut! Abraham, jota Esther kanavoi, toistaa uudestaan ja uudestaan, että maailmankaikkeus on yltäkylläinen. Puutetta ei ole mistään. Mutta kun katselee ympärilleen, on helppo nähdä pelkkää puutetta. On maksamattomia laskuja, tyhjiä jääkaappeja, nälkäisiä lapsia, leipäjonoja. Ajatus, että synnymme ikään…