Meemi on uudissana joka tarkoittaa Wikipedian mukaan ideaa, käyttäytymismallia, tyyliä tai käyttötapaa, joka leviää yhdeltä yhteisön jäseneltä toiselle. Meemit voivat esimerkiksi olla sitkeitä uskomuksia, jotka leviävät kuin tietokonevirukset ja alkavat elää omaa elämäänsä. Vaikka kokemus osoittaisi meemit vääriksi, ne eivät helposti katoa. Ne saavat voimansa siitä, että niitä pidetään totena vaikka niiden totuudesta ei olisi minkäänlaisia perusteita.
Suosittu meemi on, että menestys tulee kovalla työllä. Myös meemi, jonka mukaan terveys romahtaa heti kun sitä lakkaa kaikin voimin ylläpitämästä, on suosittu. Kaikkien meemien äiti on kuitenkin tämä: Elämä on raskas kamppailu, josta selviää vain raatamalla, uhrautumalla ja tekemällä hirveästi töitä.
(lisää…)
Olen viimeaikoina törmännyt muutamaan otteeseen rehellisyyden-käsitteeseen ja ryhtynyt sitä pohtimaan.
Mitä oikeastaan tarkoittaa olla rehellinen?
Onko rehellisyys ylipäänsä mahdollista?
(lisää…)
Yksi elämän omituisuuksista on, että käytämme niin paljon aikaa murehtimalla asiaa, joka on lähes täysin yhdentekevä:
Mitä muut meistä ajattelevat.
Ensinnäkin: sillä, mitä muut meistä ajattelevat on harvoin, jos koskaan, mitään todellista vaikutusta elämäämme. Sillä on merkitystä vain, jos syyllistymme johonkin kauhistuttavaan rikokseen mutta silloinkin tekemämme rikos ja sen seuraukset ovat paljon merkittävimpiä seikkoja kuin se, mitä muut siitä ajattelevat.
Toiseksi: Muut eivät yleensä ajattele meistä juuri mitään ja jos ajattelevatkin, niin he ajattelevat meitä vain hetken kunnes he alkavat ajatella joitain muuta. Esimerkiksi sitä, mitä muut heistä ajattelevat.
(lisää…)
Lopeta ajatteleminen niin ongelmasi loppuvat, sanoi Laotse. Mutta miten lopettaa ajatteleminen?
Ajattelemisen lopettaminen on mahdotonta. Se ei onnistu edes Dalai Lamalta. Meditoidessaan voi päästä hetkittäin ajatusten väliseen tilaan mutta päivätajunnassa sieltä tilasta tullaan äkkiä ulos. Meditaation avulla voi kuitenkin treenata mieltään niin, että lakkaa olemasta ajatustensa vanki. Ensimmäinen askel on oivaltaa, että ajatukset ovat ohimeneviä ja että vaikka niitä tulviikin mielessä päivittäin jopa kymmeniä tuhansia, ihminen ei voi ajatella kahta ajatusta yhtä aikaa. Ikävät ajatukset voi siis aina syrjäyttää mukavilla ajatuksilla.
(lisää…)
Kuuntelin pääsiäispyhinä suosikkielämäntaitovalmentajani Martha Beckin haastattelua. Hän puhui siinä ”megakriiseistä”, joita nyt on menossa sekä globaalilla että enenevässä määrin yksilöiden tasolla. Maailmassa on käynnissä kummallinen uskonsota, joka ilmenee holtittomana terrorismina. Materialistinen elämäntapamme on tullut tiensä päähän. Luonto ei enää kestä sitä, että haemme tarkoitusta elämäämme hankkimalla tavaraa, jota emme tarvitse ja joka sitten päätyy hyvässä tapauksessa kaatopaikoille maatäytteeksi ja huonossa tapauksessa mikromuoviksi merten pohjaan. Sitä ennen tämän turhan tavaran valmistaminen on vaatinut paljon luonnonvaroja ja orjatyövoimaa. Mikä pahinta, tavara ei ole vain turhaa, sen haaliminen tekee meidät onnettomiksi.
Lyhyesti sanottuna: pakkomielteemme olla onnettomia tuhoaa maailman.
(lisää…)
Olen viime päivinä saanut lukijapalautetta (kiitos jokaisesta!), joista useimmissa esiintyy kysymys:
Mitä minun pitäisi elämälläni tehdä?
Monilla tuntuu olevan tunne, että vaikka kaikki olisi hyvin, jotain puuttuu.
(lisää…)
Me kaikki tiedämme tämän tunteen: Pitäisi tehdä jotain. Emme pääse alkuun. Keksimme kaikenlaisia sijaistoimintoja sukkien pesemisestä hellan taustan jynssäämiseen. Englanninkielessä on oma sanakin kuvaamaan asioiden viivyttelyä: Procrastination. Se tarkoittaa kirjaimellisesti huomiseen siirtämistä. Ajatus on sama kuin espanjankielen käsitteessä mañana. Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomenna.
Suomenkielessä ei ole, mielenkiintoista kyllä, tätä ilmiötä kuvaavaa käsitettä. Johtuuko se siitä, että asioiden lykkäämistä ei ole arvostettu puurtamista ja velvollisuudentuntoa korostavassa kulttuurissamme tarpeeksi, jotta se olisi saanut oman sanan?
(lisää…)
Yksinoleminen ei ole mitenkään arvostettua nykymaailmassa. Sanoisin jopa, ettei se ole hyväksyttyä. Henkilö, joka olosuhteiden pakosta on päätynyt yksinoloon, joutuu usein selittelemään tilannettaan. Hänen pitää valmistautua jopa puolustelemaan sitä.
Tämä on tietysti ymmärrettävää, kun ottaa huomioon millainen ongelma yksinäisyys nykyisin on. On ihmisiä, joilla ei ole läheisiä. Ei ystäviä eikä omaisia. Tämä on kauhistuttavaa. Ihminenhän on laumaeläin eikä tule toimeen eristyksissä.
(lisää…)
Tässä heti alkajaisiksi yksi elämän syvimmistä totuuksista: kärsimyksemme perimmäinen syy on se, että emme ole yhteydessä itseemme. Tämä asia muistui mieleeni kuunnellessani amerikkalaisen ensiapulääkärin Kim Deramon haastattelua. Eräs hänen lauseistaan jäi lähetyksen jälkeen lepattamaan ympärilleni kuin pieni perhonen:
Be in your body.
Pysy kehossasi. Kuulostaa hullulta. Miksi meitä pitäisi kehottaa pysymään siellä minkä sisällä synnyimme tälle planeetalle? Missä muualla muka olisimme?
(lisää…)
Kuten on varmaan jo käynyt ilmi, olen elämäntapavalmentaja Martha Beckin suuri ihailija. Paitsi, että hän on fiksu ja filmaattinen, hän on myös äärimmäisen rehellinen. Erään mietelmän mukaan meidän pitäisi kohdella muita niin kuin heillä olisi särkynyt sydän. Minusta tuntuu, että Martha toimii juuri näin. Hän kohtelee minua kuten ihmistä jonka sydän on särkynyt.
Hän pystyy siihen koska hänen oma sydämensä on särkynyt.
(lisää…)
