Meillä itse kullakin saattaa olla salainen haave josta olemme luopumaisillamme, koska emme usko, että se ikinä toteutuisi. Järkeilemme näin: Koska tätä asiaa ei koskaan ole minulla ollut, en tule sitä koskaan saamaankaan.
Ajattelemme siis, että menneisyys määrittelee tulevaisuutemme.
Mietitäänpä hieman.
Tutkijat ovat yhtä mieltä tästä: onnellisuus on onnellisen elämän edellytys.
Onnellisuus ei siis ole onnellisen elämän seuraus. Onnelliset ihmiset eivät ole onnellisia ihmisiä siksi, että heillä on asiat hyvin. Heillä on asiat hyvin siksi, että he ovat onnellisia.
Huh!
Mietitäänpä hiukan. Millainen on onnellinen elämä? Sille ei ole olemassa mitään yksiselitteistä määritelmää. Mutta oli se millainen tahansa, yksi asia on varmaa. Elämä ei tee meitä onnelliseksi. Me teemme sen aivan itse.
Olen tänään viettänyt päivän, jonka aikana ei syntynyt toivottua tulosta. Valvoin yöllä vaalien erilaisia pelkoja ja huolenaiheita, joista yksikään ei ollut kiireellinen tai ajankohtainen juuri silloin. Neljän aikaan aamuyöstä tavallisella ihmisellä ei yleensä ole tähdellistä pohdittavaa. Siksi onkin ihmeellistä, että juuri silloin moni ongelma vaatii tulla ratkaistuksi.
Yöllinen ajatustyöskentelyni ei kuitenkaan johtanut minkään ongelman ratkeamiseen. Päinvastoin. Ongelmista tuli entistä isompia. Niistä tuli suoranaisia hirviöitä. Ne alkoivat ajaa minua takaa kuin painajaisunien pedot mutta koska olin valveilla, en päässyt niistä eroon heräämällä. Minun olisi pitänyt nukahtaa, jotta ne olisivat kadonneet mutta kuten kaikki tiedämme, nukahtaminen on paljon vaikeampaa kuin herääminen – varsinkin kun kintereillä juoksee verenhimoisia petoja.
Olen varma yhdestä asiasta: elämässäsi on eräs henkilö, johon et ole koskaan täysin tyytyväinen. Teki hän mitä tahansa, aina se menee jotenkin pieleen. Hän tekee kaikkea joko liikaa tai liian vähän. Usein tämä tyyppi on suorastaan rasittava. Hänen kanssaan eläminen on enimmäkseen todella raskasta, erityisesti siksi, että hänestä et pääse ikinä eroon.
Ei, en puhu ex-kumppanistasi tai hieman hitaasta Torsti-serkustasi vaan sinusta.
Idolini Louise L. Hay on sanonut, että kaikkien vaikeuksiemme taustalla on se, ettemme osaa rakastaa itseämme.
Rahavaikeutemme johtuvat Louisen mukaan siitä, ettemme pidä itseämme rahan arvoisena.
Työvaikeudet johtuvat siitä, ettemme usko kykyihimme.
Terveysongelmat johtuvat siitä, ettemme usko ansaitsevamme hyvää terveyttä.
Loppukesä ja alkusyksy ovat paitsi sadonkorjuun aikaa, myös kylvöaikaa. Luonto puskee marjoja, sieniä ja vihanneksia kuin viimeistä päivää ja sitähän tässä tavallaan eletäänkin. Pian peittää tienoon taas lumi ja jää ja olemme tuontikurkkujen ja kasvihuonetomaattien armoilla.
Mutta hei – emme ole siellä vielä! Jos tämä kesä on jotain meille opettanut, niin hetkessä elämisen tärkeyttä. Aurinko on esiintynyt säästeliäästi ja ainakin minä olen ottanut jokaisesta pilkahduksesta kaiken irti. Olen onnistunut jopa ruskettumaan! Vielä on kesää jäljellä ja vielä on kauniita päiviä. Nytkin paistaa aurinko. Siis juuri nyt! Ja senhän on pakko riittää koska emme saa aurinkoa paistamaan yhtään enempää kuin se paistaa. Vielä huonommat mahdollisuudet meillä on saada se paistamaan enemmän kuin se paistoi.
Mukavuusalueesta puhutaan paljon eikä missään myönteisessä merkityksessä. Termi on mielestäni hieman harhaanjohtava. Sehän tarkoittaa paikkaa, jossa oleillaan jonkinlaisessa laimean mitäänsanomattomuuden tilassa. Juodaan kahvia samasta kupista aamusta toiseen, joogataan aina samalla paikalla joogastudiossa ja katsotaan samaa tv-sarjaa. Luetaan samoja lehtiä, puhutaan samoista asioista ja unelmoidaan samoja unelmia. Onko tällainen ennustettava, läpeensä rutiinien syövyttämä elämä muka…
Kun vanhempi poikani oli pieni, hän tuli kerran luokseni ja sanoi, että hänellä oli “joku olo”.
Tämä ilmaisu jäi osaksi perheemme retorista perintöä, sillä me kaikki koimme sen niin osuvaksi. Meistä itse kukin havaitsi olevansa usein tilanteessa, jossa tuntui joltain muttei tarkkaan tiedetty, miltä.
Oloja, tunteitaja ja tuntemuksia tulee ja menee eikä kaikille osaa antaa nimeä.
Neale Donald Walsch, joka keskusteli Jumalan kanssa kolme vuotta ja kirjoitti näistä keskustelusta sarjan bestsellereitä, sanoo, että Jumlala puhuu meille etupäässä tunteiden kautta. Siksi jokainen tunne tai tuntemus pitäisi ottaa vakavasti. Se on viesti. Sillä on tarkoitus. Sitä pitäisi kuunnella.
Työtä voi kokemukseni mukaan tehdä pääasiasassa kahdella tavalla, tekemällä tai oleilemalla.
Hyvin monet työpaikat perustuvat oleilemiseen. Jostain minulle tuntemattomasta syystä työnantajat ja esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto uskovat, että juuri oleilemalla saadaan ihmisistä eniten irti. Tärkeämpää kuin mitä ihmiset tekevät, on se, että he ovat työpaikalla.
Ei tunnu olevan niin suurta väliä miten työpaikoilla oleillaan.
Olen nähnyt tämän tapahtumaketjun niin useasti, että uskon sen olevan tapa, jolla Maailmankaikkeus toimii:
Joku yrittää saavuttaa jotain. Se voi olla unelmien työpaikka, ihmissuhde tai opiskelupaikka. Hän tekee paljon työtä unelman saavuttamiseksi. Mitä enemmän hän yrittää, sitä enemmän tulee takapakkia. Työpaikkaa ei löydy. Eteentulevat kumppaniehdokkaat ovat toinen toistaan toivottomampia. Pääsykokeet epäonnistuvat eikä varasijalistan 15.sija vain riitä sisäänpääsyyn missään koulutusohjelmassa.
Jatkuvat takapakit lannistavat lopulta ihmisen. Hän nujertuu. Luopuu toivosta. Hän putoaa kuoppaan, jolla ei tunnu olevan pohjaa.
Kerron teille yhden asian: elämästäni ei tulisi mitään ilman Martha Beckiä!En ole koskaan tavannut häntä mutta rakastan häntä kuin perheenjäsentä. Hän on nostanut minut alhoista niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa.Martha Beck on amerikkalainen elämäntapavalmentaja. Tämä määritelmä saa monet pyörittelemään silmiään.En välitä.Martha osuu aina asioiden ytimeen.Tiedän kyllä miksi hän onnistuu siinä.Martha on kulkenut…