Olen katsonut amerikkalaista Jeesus-sarjaa The Chosen. Jeesus-elokuvat ja -sarjat ovat järjestään heikkotasoisia ja latteita mutta Chosen on aivan katsottava, paikoitellen jopa hyvä. Se on parhaimmillaan kuvatessaan elämänmenoa Lähi-idässä Rooman miehityksen aikana. Lavasteet, puvut ja juutalaisen kulttuurin kuvaaminen on toteutettu hienosti ja asiantuntevasti. Sarjasta tulee hyvin selväksi, että Jeesus oli ennenkaikkea juutalainen
Juttelin joku aika sitten muutaman nelikymppisen ystäväni kanssa ”nykyajan nuorista”. Ystävieni mielestä he ovat laiskoja ja saamattomia ja liikaa tunteidensa vietävinä. Molemmat ystäväni ovat kokeneet työuupumuksen ja loppuunpalamisen. Aloin miettiä, miksi pidämme ihanteenamme systeemiä, joka selvästi ei toimi ja joka tekee ihmiset sairaiksi. Miksi haluamme työntää nuoret oravanpyörään, jota emme jaksa
Tosiasiat tosiasioina: olen negatiivinen ihminen. Isäni oli sydämensä särkenyt sotaveteraani ja hän kasvatti minut pelkäämään pahinta, olemaan luottamatta itseeni ja uskomaan, ettei mitään hyvää voi tapahtua ja jos tapahtuukin, siitä on maksettava kova hinta. En syytä isääni mistään. Hän joutui herkkänä ihmisenä ja hyvin nuorena todella vaikeaan paikkaan: 20-vuotiaana suojattua
Meillä menee paremmin kuin koskaan mutta kovin onnellisia emme silti ole. Kärsimyksen ongelma on ikivanha ja sen ratkaisemiseksi on vuosituhansien aikana kehitetty loputtomasti keinoja ja menetelmiä. Nykyisin näitä ratkaisuja tarjoaa jatkuvasti kasvava itsehoitokirjallisuuden sektori. Mutta onko self-helpistä mitään hyötyä? Voiko se itseasiassa olla osa ongelmaa, jota se pyrkii ratkaisemaan? Näin
Toimittaja Hanna-Kaisa Hongisto pohdiskeli Hesarissa hiljan sitä, kuinka paljon palkka vaikuttaa ammatinvalintaan – ja saisiko se vaikuttaa. Hongiston mielestä on typerää valita opiskeluala ensisijaisesti palkan perusteella. Jäin miettimään asiaa. Olen koko elämäni tehnyt työtä mutta enimmäkseen sellaista, josta ei ole maksettu lainkaan tai josta on maksettu hyvin vähän. Syy tähän on se,
Kuuntelin eilen Mel Robbinsin podcastia. Hän kannustaa siinä kuulijoitaan toteuttamaan projektinsa, jotka pelkojen, ajan- tai rahanpuutteen tai jonkin muun (teko)syyn takia ovat jääneet toteuttamatta. Hän kertoo naisesta, joka sai kustannussopimuksen kirjastaan 18 vuotta sitten, eikä ole vieläkään kirjaansa kirjoittanut koska ei ole uskaltanut. Pelkää olevansa huono. Melin podcast ärsytti minua. Olen samaa mieltä
Toimittaja: Kati Reijonen (64), sinähän olet monta kertaa hakenut rahaa Koneen säätiöltä hankkeillesi, mutta et ole koskaan saanut yhtään. Ottaako nyt sydämestä, kun Elokapina, tuo ekofasistinen äärijärjestö, on saanut heiltä 200 000 euroa metsäkampanjaansa etkä sinä, lainkuuliainen seniorikansalainen ja vielä isoäitikin ole saanut sentin lanttia? Minä: Juu ei ota. Näin isoäitinä olen
Kuuntelin Riikka Purraa kun hän A-studiossa kertoi, että omaishoitajan pitäisi mennä ”töihin” eikä siinä vain hoidella omaistaan, erilaisten tukien toivossa. Purra ei ollut lähetyksessä parhaimmillaan vaan selvästi hermostunut, koska toimittaja Marja Sannikka oli jälleen loistava, asiantunteva, selkeä ja rauhallinen, eikä päästänyt valtionvarainministeriä vähällä. Voi olla (ja toivon), ettei Purra tarkoittanut mitä sanoi.
Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” (Luuk. 12:48) Nyt kun meillä on tämä rikkaita suosiva oikeistohallitus, olen paljon miettinyt rikkaiden ihmisten tilannetta. Myötätuntoni on heidän puolellaan. On ihan oikein, että heidän vaikeaa tilannetta yritetään poliittisin ratkaisuin helpottaa. Tiedän kyllä miten
Ilta-lehdessä oli juttu, joka oli otsikoitu näin: Välimeren yli tulee nyt ennätysmäärä pakolaisia – Taustalla yllättävä syy. Mustat afrikkalaiset pakenevat Tunisian rasismia Eurooppaan. Tästä uutisesta ollaan sitten tietyissä piireissä iloittu – onhan se osoitus, että muuallakin on rasismia . Siitä on sitten lyhyt matka whataboutismiin eli ajatukseen, ettei meidän kandee tehdä tälle(kään)
Näinä aikoina, kun meidän on vaikea löytää yhteistä säveltä, on terveellistä joskus palata menneisyyteen, ja miettiä, keitä me oikein olemme. Mistä tulemme? Ja mikä tekee meistä ihmisiä? Vuonna 2013 eräästä luolastosta Etelä-Afrikassa löydettiin kuoppa, jossa oli kasa luita. Ne osoittautuivat 300 000 vuotta sitten eläneeseen ihmislajiin Homo nalediin kuuluvien yksilöiden
Olen ollut hirveän ahdistunut koko tämän uuden hallituksen olemassaolon ajan ja ahdistus sai lakipisteensä nyt viikonloppuna kun eräs hallituspuolueista piti puoluekokouksensa. Tuntuu, että olemme vajoamassa pimeyteen. Sitten muistin, mitä Noora Kotilainen sanoi jokin aika sitten YLEn haastattelussa: Tarvitsemme unelmia ja utopiaa. Kun todellisuus on liian raskasta kestettäväksi, voi tehdä oharit